Kissojen loishäätösuositus

 

 

kissa1

Kissojen sisäloisista yleisimpiä ovat suolinkaiset ja heisimadot.

Aikuinen suolinkainen elää kissan ohutsuolessa ja munii suoleen. Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön, missä ne voivat säilyä tartuntakykyisinä pitkään ja kulkeutua esim. maa-aineksen mukana ihmisten kengänpohjissa sisäkissojen ulottuville.

Kissanpentu voi saada suolinkaistartunnan emokissan maidosta. Myöhemmin kissa voi saada tartunnan syömällä suolinkaisen munia tai toukkia ympäristöstään tai suolinkaisen munia ja toukkia sisältäviä saaliseläimiä.

Täyskasvuisella kissalla suolinkaistartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa oksentelua. Joskus oksennuksen joukossa saattaa näkyä myös spagettia muistuttavia suolinkaisia.

Kissanpennulle voimakas suolinkaistartunta voi olla hengenvaarallinen. Suolinkaistartunnan saaneen pentukissan yleiskunto voi heikentyä ja sen vatsa alkaa pömpöttää ja sen kasvu alkaa hidastua. Kissanpennun karva muuttuu kiillottomaksi ja myös yskää ja sierainvuotoa voi esiintyä.

Heisimatotartunnan kissa voi saada syömällä jyrsijöitä sekä keittämättömistä järvikaloista . Heisimato ei tartu suoraan kissasta toiseen. Yleensä heisimatotartunta on oireeton ja mahdollisesti tartunnan huomaa vain kissan peräpään karvoihin kiinni jääneestä heisimadosta irronneesta riisiryyniä muistuttavasta heisimadon munia sisältävästä jaokkeesta. Heisimatotartunta voi heikentää kissan yleiskuntoa ja kissa voi tartunnan seurauksena laihtua.

Kissanpennut on suositeltavaa madottaa 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon ikäisenä suolinkaisiin tehoavalla matolääkkeellä. Jos varhaisempia madotuksia ei ole tehty, kannattaa kissanpentu madottaa 1-2 viikkoa ennen kumpaakin rokotuskäyntiä. Rokotuskäynneillä kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa, miten loishäätöohjelmaa jatketaan.

Aikuiselle sisäkissalle riittää usein pelkkiin suolinkaisiin tehoava valmiste. Jos sisäkissalla kuitenkin on mahdollisuus pyydystää esimerkiksi sisälle asuntoon tulevia hiiriä, kannattaa madotukseen valita laajakirjoisempi matolääke. Sisäkissan riski saada suolinkaistartunta voi olla hyvin pieni, minkä vuoksi madotusta suositeltavampaa on tehdä ulostenäytetutkimuksia ja madottaa kissa vain tarvittaessa. Jos kissan elinolosuhteissa ei tapahdu muutoksia (esim. ulkoilua kesämökillä) ulostenäytetutkimuksia voi parin negatiivisen tuloksen jälkeen tehdä vain silloin kun kissa olisi muutenkin tulossa eläinlääkäriin. Ilman ulostenäytetutkimuksia sisäkissa kannattaa madottaa ainakin kerran vuodessa.

Ulkoilevalle kissalle säännöllisesti annettavan matolääkkeen tulisi tehota suolinkaisiin ja heisimatoihin. Lapsiperheissä elävä, ahkerasti hiirestävä kissa kannattaa madottaa jopa kerran kuussa, jos sen haluaa pitää madon munia ja jaokkeita erittämättömänä.

Lähetämme ulostenäytteet tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon (Movet, Kuopio). Näytteeksi lähetetään noin ruokalusikallinen ulostetta kolmelta eri ulostuskerralta. Näytettä ei tarvitse kerätä kolmena peräkkäisenä päivänä, vaan esim. kolmelta peräkkäiseltä ulostuskerralta. Näytteet kerätään alkuviikosta esim. minigrip-pussiin, jota säilytetään jääkaappilämpötilassa postitukseen asti. Ulostenäytteen tutkimus loistilanteen kartoitusta varten maksaa kauttamme 35 euroa. Jos asiakas rekisteröityy itse Movetin asiakkaaksi ja tilaa ja maksaa tutkimuksen itse, saa hän tutkimuksen vähän halvemmalla (25,33 euroa). Tarvittavan lähetyskuoren voi myös tilata Movetista. Vastaus ohjataan suoraan asiakkaalle sähköpostitse. Mikäli asiakas haluaa hoitaa tilauksen ja maksun Vihtivetin kautta, tulee hänen ensin käydä klinikallamme hoitamassa maksu sekä tilaus. Tämän jälkeen asiakas saa meiltä mukaansa näytekuoren ja näytepussin, johon näytteet tulee kerätä näytteet. Asiakas toimittaa pakkauksen itse postiin.