Kanien verenvuotokuumetautiin on rokote

janes

Rabbit hemorrhagic disease (RHD) on viruksen aiheuttama kanien
keskuudessa herkästi leviävä verenvuotokuumetauti.

Tauti etenee nopeasti ja aiheuttaa erityisesti maksan, mutta myös
muiden sisäelinten vaurioitumisen. Myös äkkikuolemia ilman sairauden
oireita voi esiintyä. Hoitoa sairauteen ei ole.

Virus ei tartu ihmiseen, koiriin tai kissoihin.

Koska virus voi säilyä luonnossa tartuntakykyisenä useita viikkoja ja
se leviää myös ruuan ja veden välityksellä sekä hyönteisten mukana,
rokottamattomien lemmikkikaniinien ulkoiluttamista ja ruokkimista
luonnosta haetulla ravinnolla kannattaa välttää viruksen
esiintymisalueilla.

Lemmikkikani voidaan suojata RHD -tartunnalta rokotteen avulla. Rokote
annetaan pistoksena kanin nahan alle. Kanin tulee olla rokotettaessa
vähintään 10 viikon ikäinen ja rokote tehostetaan vuosittain.

Rokotteen (Filavac) suoja alkaa viikon kuluttua rokotuksesta.

Voit varata meiltä kanillesi rokotusajan kanien verenvuotokuumetta vastaan.
Rokotuskäynnin hinta on  n. 76 euroa.


Lemmikin matkustusinfo, osa 2: Tartuntasairaudet Euroopassa

Lemmikin ollessa lähdössä mukaan lomamatkalle ulkomaille, tulee matka suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ulkomailla esiintyviä tauteja vastaan lemmikki tulee suojata asianmukaisesti niin lemmikin oman terveyden kuin myös ihmisten terveyden vuoksi.

Hirviekinokokki

Hirviekinokkia on Suomessa ainakin hirvissä sekä poroissa. Koira voi saada tartunnan syömällä raakaa hirven tai poron keuhkoa tai maksaa ja loinen voi tarttua myös ihmisiin, jos tartunnan saaneen koiran ulostetta pääsee ihmisen ruokaan. Tartuntaa voidaan ehkäistä estämällä koiraa syömästä raakoja hirven tai poron sisäelimiä. Jos tämä ei onnistu, koira olisi syytä lääkitä pratsikvantelia sisältävällä matolääkkeellä n. kuukauden välein metsästyskauden aikana.

Myyräekinokokki

Myyräekinokokki on pääsääntöisesti koiraeläinten suolistossa elävä heisimatolaji. Myyräekinokokkia esiintyy lähes koko Keski-Euroopassa sekä myös Ruotsissa. Myyräekinokokkia ei vielä esiinny Suomessa, minkä takia kaikilta Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan loishäätö sitä vastaan.  

Ihmiseen tarttuessaan myyräekinokokki aiheuttaa nopeasti kuolemaan johtavia maksavaurioita.

Tartunta koiraan tapahtuu koiran syödessä loista kantavan jyrsijän ja ihmisiin, jos infektoituneen koiran ulostetta pääsee ruokaan kuten hirviekinokokissakin. Loisen Suomeen tulon ehkäisy on tärkeää juuri siksi, että se on huomattavan vaarallinen ihmisille. 

Heisimadon pääisäntänä toimii yleensä kettu tai naali, mahdollisesti myös koira tai kissa. Loinen vaatii elinkiertoonsa väli-isännän. Väli-isäntänä toimii tavallisesti jyrsijä, mutta myös ihminen voi toimia loisen väli-isäntänä. Väli-isäntä saa tartunnan ulosteen saastuttamasta vedestä tai marjoista.

Dirofilaria repens

Dirofilaria repens on hyttysten välityksellä leviävä mato, jota esiintyy jo mm. Virossa. Se voi aiheuttaa koiralle iho-oireita ja patteja. Ihmisellä se hakeutuu mielellään esimerkiksi silmään ja ihonalaiskudokseen. Ennaltaehkäisy eli hyttysiä karkoittavien valmisteiden käyttö on tärkeää matkustettaessa alueilla, joilla loista esiintyy. Lisäksi tartunnan ehkäisyyn (vaikka hyttynen pääsisikin imemään) on olemassa paikallisvaleluliuoksia, joita kannattaa käyttää loisen esiintymisalueella oleskelun ajan ja vielä laittaa viimeinen n. 28 pvää Suomeen saapumisen jälkeen. Tartuntaa ehkäisevät lääkkeet ovat reseptivalmisteita, joten käynti eläinlääkärillä on tarpeen ennen matkaa ja pitkän matkan kyseessä ollessa voi joutua uusimaan reseptiä paikallisella eläinlääkärillä.

Sydänmato

Dirofilaria immitis eli sydänmato esiintyy Amerikassa, Autraliassa sekä Etelä-Euroopan maissa. Tartuntoja on tavattu myös Saksassa, Alankomaissa sekä Britanniassa. Sydänmato on sisäloinen, joka tarttuu hyttysen piston välityksellä. Sydänmatotartunnan oireet alkavat usein vasta vuosien kuluttua tartunnasta ja kehittyvät usein hitaasti. Oireita ovat muun muassa krooninen yskä, hengitysvaikeudet, huonokuntoisuus ja väsyminen. Sydänmato voi johtaa sydänvian kehittymiseen ja jopa äkkikuolemiin. Sairaus on yleisempi koirilla kuin kissoilla. Aikuisten sydänmatojen häätäminen on vaikeaa, sillä keuhkoissa ja sydämessä elävät madot aiheuttavat kuollessaan hengenvaarallisia oireita. Sydänmatoalueelle matkustava lemmikki on tärkeää estolääkitä tartunnan ennaltaehkäisemiseksi.

Punkit

Punkit aiheuttavat lemmikeille paikallisia ihomuutoksia ja voimakkaissa tartunnoissa mahdollisesti anemiaa. Punkkien suurin kliininen merkitys liittyy niiden kykyyn toimia monien infektiotautien vektorina eli levittäjänä. Suomen luonnossa esiintyy runsaasti puutiaisia ja siperianpuutiaisia. Pohjoisessa punkit talvehtivat pakkaskauden yli, mutta Keski- ja Etelä-Euroopassa punkkikausi kestää läpi vuoden. Lue lisää punkeista

Matkustavien koirien riesana ovat kotoisten punkkien lisäksi ruskea koirapunkki ja suopunkki. Suopunkkia esiintyy Keski-Euroopassa. Se on merkittävä babesioosin levittäjä ja voi levittää myös borrelioosia. Matkaileva lemmikki on syytä estolääkitä punkkien varalta ja lisäksi tarkistaa punkkien varalta päivittäin. Ruskea koirapunkki on ilmeisesti mailman laajimmalle levinnyt puutiainen, Euroopassa sitä esiintyy erityisesti Välimeren maissa. Ruskea koirapunkki on sopeutunut lämpimään ja kuivuuteen ja pärjää hyvin myös sisätiloissa. Sisätiloissa koirapunkki on aktiivinen ympäri vuoden. Verta imevät puutiaiset tulevat lemmikin iholle aterioimaan ja piileskelevät veriaterioiden välillä jalkalistojen takana ja huonekaluissa. Ruskea koirapunkki voi aiheuttaa ihoärsytystä ja anemiaa, sekä levittää tarttuvia sairauksia kuten Erlichiaa ja Babesiaa. Ruskea koirapunkki on hyvin vaikea häädettävä ja häätäminen vaatii usein tuholaistorjujien toimenpiteitä. Ulkomaan matkalle tai suuriin koiratapahtumiin osallistuvat koirat olisi hyvä lääkitä ennaltaehkäisevästi koiranpuutiaistartuntaa vastaan.

Kirput

Kirput ovat yleisiä Euroopassa ja muualla maailmassa, Suomessa kirppuja esiintyy harvemmin. Kirput levittävät koiraheisimatoa ja bartonelloosia sekä aiheuttavat lemmikille ihoärsytystä. Lemmikille voi kehittyä kirppuallergia sen herkistyessä kirpun syljelle. Kirpputartunnan hoito vaatii sekä lemmikin että ympäristön huolellisen loishäädön. Kirpputartuntojen ennaltaehkäisy on suositeltavaa, kun lemmikki lähtee ulkomaan matkalle.

Koiraheisimato

Koiraheisimato on harvinainen Suomessa, mutta muualla maailmassa se on yleisin heisimato kissoilla ja koirilla. Koiraheisimato tarvitsee väli-isännäkseen kirpun tai väiveen. Koiraheisimatotartunta voidaan estää huolehtimalla kirppujen ja väiveiden ennaltaehkäisystä.

Borrelia

Borrelia burgdorferi -bakteeri aiheuttaa borrelioosia eli Lymen tautia niin ihmisillä kuin koirilla. Kissat ovat vastuskykyisempiä borrelioosia vastaan. Koirilla borrelioosi voi olla oireeton tai oireet voivat ilmaantua vasta kuukausia tartunnan jälkeen. Oireita ovat kuume, niveltulehdus ja munuaisvika. Borrelioosin hoito on antibioottikuuri. Koirat voidaan rokottaa borrelioosia vastaan. Koiran suojaaminen puutiaisilta on tehokkain tapa ennaltaehkäistä borrelioosia.

 

Babesia

Babesioosi on punkkivälitteinen, alkueläinten aiheuttama veritauti, jota levittävät ruskea koirapunkki ja suopunkki. Tautia tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa. Babesia alkueläimet hakeutuvat koiran punasoluihin. Kissoilla kliiniset tartunnat ovat harvinaisia. Babesioosin itämisaika on 1-3 viikkoa. Babesia tuhoaa punasoluja ja babesioosin ensioireina ovat usein voimattomuus, kuume sekä tumma virtsa. Babesioosin hoito on vaikeaa. Babesiatartunnan ennaltaehkäisemiseksi riskialueille matkustavat koirat tulisi punkkihäätää sekä tarkastaa punkkien varalta päivittäin.

Leishmania

Leishmanioosi on Välimeren alueella tavallinen, alkueläimen aiheuttama sairaus. Taudin välittäjänä toimii hietasääski ja sekä koirat että kissat voivat sairastua. Leishmanioosin itämisaika on pitkä. Leismanian oireita ovat voimattomuus, imusolmukkeiden turpoaminen, voimakkaat ihomuutokset sekä pernan ja maksan suurentuminen. Leishmanioosiin ei ole tehokasta lääkettä. Leishmaniatartuntaa voi ennaltaehkäistä suojaamalla lemmikit hietasääsken pistoksia vastaan riskialueilla. Pistoksia vastaan voi suojautua muun muassa hyönteisiä häätävällä lääkkeellä ja pitämällä lemmikit sisätiloissa hämärän aikaan.

Erlichia

Erlichioosi on ruskean koirapunkin levittämä, bakteerin aiheuttama sairaus, jota esiintyy etenkin Etelä-Euroopassa. Erlichioosia voi ennaltaehkäistä huolehtimalla punkkihäädöstä ennen matkaa ja tarvittaessa matkan aikana. Erlichia aiheuttaa kliinistä sairautta pääasiassa koirille. Erlichioosin akuutti vaihe kestää 1-3 viikkoa. Akuutin vaiheen oireisiin kuuluu muun muassa apaattisuus, huono ruokahalu, imusolmukkeiden suurentuminen, kuume, oksentelu ja verenpurkaumat iholla. Kroonistuessaan erlichioosi voi aiheuttaa hyvin moninaisia kliinisiä oireita kuten heikkoutta, apaattisuutta, painonlaskua, kuumetta ja turvotuksia. Erlichioosia hoidetaan antibioottikuurilla.

Bartonella

Bartonella on maailmanlaajuisesti esiintyvä bakteeri, joka aiheuttaa ihmisillä kissan raapimatautia. Kissa saa tartunnan kirppujen ja mahdollisesti punkkien välityksellä ja on useimmiten oireeton. Koirilla Bartonella voi aiheuttaa sydänlihastulehdusta ja maksatulehdusta. Ihminen saa tartunnan Bartonellaa kantavan kissan raapaisusta tai puremasta. Terveelle ihmiselle Bartonella aiheuttaa kuumetta, märkärakkuloita haava-alueella sekä imusolmukkeiden turvotusta. Antibioottilääkitys tehoaa usein huonosti bartonellatartuntaan. Bartonella-tartuntaa voidaan ennaltaehkäistä huolehtimalla kirppuhäädöstä.

Leptospira

Leptospira on spiraalin muotoinen bakteeri, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Leptospiran aiheuttamia tartuntoja esiintyy enemmän lämpimillä ja kosteilla alueilla. Leptospira tarttuu useisiin eläinlajeihin ja myös ihmiseen. Bakteeri erittyy virtsaan ja leviää usein saastuneen veden välityksellä. Tartunta saadaan limakalvojen tai vaurioituneen ihon kautta. Leptospiroosin oireet ovat hyvin vaihtelevat ja niihin kuuluvat muunmuassa kuume, munuais- ja maksatulehdukset, keltaisuus ja verivirtsaisuus. Vakavuudeltaan leptospiroosi voi vaihdella oireettomasta taudista kuolemaan johtavaan yleisinfektioon.

Sairauksilta suojautuminen

Loishäädöt

Suomeen tuotavat eläimet tulee lääkitä ekinokokkia vastaan pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävällä sisäloislääkkeellä.

Kirput ovat yleisiä koko Euroopan alueella ja niitä vastaan tehoavat useat ulkoloislääkkeet. Kun lemmikki suojataan kirpputartunnalta, suojataan se myös kirppujen välittämiltä sairauksilta kuten koiraheisimadolta ja bartonelloosilta.

Punkit levittävät useita sairauksia, kuten puutiaisaivotulehdusta, borrelioosia, anaplasmoosia, babesioosia, erlichioosia ja bartonelloosia. Lääkitys puutiaisia vastaan on tarpeen Suomessa kesäiseen aikaan, mutta Keski-Euroopassa punkkihäätö on suositeltavaa vuoden ympäri.

Leismanioosin levittäjänä toimivat hietasääsket, kun taas sydänmatotartuntaa levittävät hyttyset. Lentäviä hyönteisiä karkottava valmiste ennaltaehkäisee molempia sairauksia. Sydänmatoalueella on tärkeää käyttää sydänmatoon tehoavaa loislääkitystä. Lääkitys aloitetaan viimeistään kuukausi oleskelun jälkeen, uusitaan kuukauden välein alueella oleskelun ajan ja viimeinen annos annetaan Suomeen palaamisen jälkeen.

Rokotukset

Matkustavilla koirilla, kissoilla ja freteillä tulee olla voimassaoleva rabiesrokotus. Koirat on syytä rokottaa myös parvovirusta, penikkatautia ja adenoviruksen aiheuttamaa tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Lisää koiran rokotuksista www.koiranrokotus.fi. Kissat on syytä rokottaa kissaruttoa, herpesvirusta ja kalikivirusta vastaan.

Matkustavan koiran voi rokottaa lepstospiraa vastaan. Rokottaminen on suositeltavaa matkustettaessa maihin, joissa leptospiraa esiintyy runsaasti. Rokotus antaa suojaa kliinistä tautia vastaan, mutta koira voi rokottamisesta huolimatta erittää Leptospira-bakteeria.

 


Lemmikin matkustusinfo, osa 1: Yleiset vinkit

matkustava-lemmikkiLemmikin ollessa lähdössä mukaan lomamatkalle ulkomaille, tulee matka suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ulkomaille matkustamisesta on myös tarkat viranomaisten tekemät lemmikkejä koskevat säädökset, joiden täyttyminen pitää varmistaa hyvissä ajoin ennen matkaa. 

Lentokoneessa

Lemmikki voi matkustaa lentokoneessa joko matkustamossa tai ruumassa riippuen lemmikin painosta. Lentoyhtiöiltä tarvitaan etukäteen hyväksyntä lemmikin kuljettamiseen, joten ole aina yhteydessä yhtiöön puhelimitse varataksesi matkan.

Pieniä lemmikkejä kuten koiria, kissoja, kaneja ja jyrsijöitä voi kuljettaa matkustamossa. Lemmikin ja kantokopan sallittu enimmäispaino vaihtelee lentoyhtiöiden välillä. Matkustamossa matkustavalle lemmikille suositellaan pehmeää kuljetuslaukkua. Jyrsijät tulee kuljettaa kovassa kuljetuslaatikossa. Pehmeä kuljetuslaukku voi olla normaalin käsimatkatavaran kokoinen. Lemmikin on pysyttävä kuljetuslaukussa koko matkan ajan.

Lemmikit, joita ei voida kuljettaa matkustamossa, kuljetetaan kovassa kuljetuslaatikossa ruumassa. Kuljetuslaatikon tulee täyttää IATA:n säännöt ja oltava riittävän suuri, jotta lemmikki mahtuu seisomaan ja kääntymään (IATA:n säännöt). Lemmikin on hyvä antaa tottua kuljetuskoppaansa hyvissä ajoin ennen matkaa. Lemmikin rauhoittaminen matkaa varten ei ole suositeltavaa. Feromonivalmisteiden sekä rauhallista käytöstä tukevia ravintolisiä voidaan käyttää matkustamisen helpottamiseksi. Mikäli lemmikki voi pahoin autossa, saattaa matkapahoinvointilääkityksen antaminen ennen lentämistä tehdä matkustamisesta miellyttävämpää.

Säädökset

Ajankohtaiset tuonti- ja vientisäädökset tulee aina tarkistaa viranomaisten sivulta ennen matkaa (www.evira.fi).

 

Lemmikkien matkustaminen EU-maihin, Norjaan ja Sveitsiin

Passi

 

Lemmikin matkustaessa EU-maiden sisällä, lemmikin mukana on oltava lemmikkieläinpassi. Passissa on eläimen tunnistusta koskevat tiedot sekä eläinlääkärin tekemä merkintä voimassa olevasta raivotautirokotuksesta sekä tarvittaessa kliinisestä tutkimuksesta ja ekinokokkoosilääkityksestä. Lemmikkieläinpassin saa hankittua eläinlääkäriltä, kun lemmikki on tunnistusmerkitty ja rokotettu raivotautia vastaan. Lemmikkieläinpassin malli on yhtenäinen koko EU:n alueella.

Tunnistusmerkintä

Lemmikin on oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla tai selkeästi luettavalla tatuoinnilla. 3.7.2011 alkaen ainoastaan mikrosirumerkintä hyväksytään tunnistusmerkinnäksi. Tatuointi hyväksytään kuitenkin tunnistusmerkintänä, jos tatuointi on tehty ennen 3.7.2011. Eläimen tulee olla tunnistusmerkitty ennen raivotautirokotuksen antamista.

Rabiesrokotus

Matkustamista varten lemmikki tulee rokottaa raivotautia vastaan. Raivotautirokotus annetaan valmistajan suositusten mukaisesti. Lemmikin tulee olla tunnistusmerkitty ennen raivotautirokotuksen antamista. Rokotus on annettava vähintään 21 vrk ennen matkaa. Uusintarokotuksessa ei vaadita 21 vrk:n varoaikaa, jos rokotus on annettu ennen edellisen rokotuksen voimassaolon päättymistä. Eläinlääkäri merkitsee raivotautirokotuksen viimeisen voimassaolopäivän lemmikkieläinpassiin. Suomessa tällä hetkellä käytössä olevat raivotautirokotteet ovat voimassa rokotteesta riippuen kaksi tai kolme vuotta, jos rokotus on annettu yli vuoden ikäiselle eläimelle. Alle vuoden ikäisellä koiralla rokotus on voimassa vuoden.

Ekinokokkihäätö

Suomeen palaavilta koirilta vaaditaan ekinokokkilääkitys, kissoja tai frettejä ei tarvitse lääkitä. Myös alle kolmen kuukauden ikäiset pennut pitää lääkitä ennen niiden saapumista maahan. Suomen ulkopuolisen maan eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin. Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, UK:sta, Irlannista tai Maltalta. Lääkitys on asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävää, koiralle hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Se annetaan Suomen ulkopuolisessa maassa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 28 vrk:n sääntöä. Mikäli sääntöä käytetään,merkitään siitä maininta passiin. Lemmikki pitää lääkitä ennen matkaa vähintään kaksi kertaa enintään 28 vrk:n välein EU-maassa ja sen jälkeen käsittely toistetaan säännöllisesti enintään 28 vrk:n välein niin kauan kuin edestakaisin matkustelua kestää. Viimeinen loislääkitys tulee tehdä Suomessa matkustelun päätyttyä. Jos lääkityksessä pidetään pidempi tauko, lääkitysohjelma täytyy aloittaa alusta.

Entäs pennut?

Suomeen saa tuoda rokottamattomia, alle 12 viikon ikäisiä pentuja muista EU-maista. Pennulla tulee olla tuontihetkellä tunnistusmerkintä, passi ja tarvittaessa ekinokokkihäätö sekä todistus siitä, ettei se ole ollut tekemisissä luonnonvaraisten eläinten kanssa. 12-16 viikon ikäisiä pentuja voi myös tuoda Suomeen muista EU-maista, kun ne on rokotettu 12 viikon iässä ja muut edellä mainitut pennun tuonnin ehdot täyttyvät.

Alle 12 viikon ikäisten rokottamattomien pentujen vienti muihin EU-maihin on sallittu ainoastaan, jos määränpäämaa on antanut vientiin luvan. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja eivät salli alle 12 viikkoisten, rokottamattomien pentujen maahantuontia. Pennun tulee olla tunnistusmerkitty, sen mukana on oltava lemmikkieläinpassi sekä todistus siitä, ettei se ole ollut tekemisissä luonnonvaraisten eläinten kanssa.


Puhelinjärjestelmäämme päivitetään maanantaina 28.11.2016

Puhelinjärjestelmäämme päivitetään ma 28.11.16 aamusta.

Mikäli et tavoita meitä puhelimitse, olethan ystävällinen ja laitat sähköpostia vihtivet@vihtivet.fi tai koitat tavoitella meitä matkapuhelimesta puh. 040 147 1744.

Pahoittelemme asiasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa ja toivomme kaiken sujuvan mutkattomasti


Mukaan lyhytkuonoisten rotujen kävelytestitutkimukseen?

ranskisHelsingin Yliopistolla, Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on meneillään lyhytkuonoisten rotujen kävelytestitutkimus, johon kaivataan 1,5 – 5 -vuotiaita mopseja ja ranskanbulldogeja.

Koira voi osallistua tutkimukseen, mikäli se on sopivan ikäinen, perusterve eikä sen hengitysteitä ole kirurgisesti korjattu tai sille ole tehty ortopedistä kirurgiaa.

Lisäksi etsimme samanikäisiä, noin 5-15 kg painavia terveitä pitkäkuonoisia koiria verrokkikoiriksi.

Tutkimus suoritetaan Yliopistollisessa eläinsairaalassa (Koetilantie 2, Viikki, Helsinki) virka-aikaan.

Tutkimuksessa koiralle tehdään yleistutkimus, jonka jälkeen se suorittaa 6 minuutin ja 1000 metrin kävelytestit. Lopuksi koirista otetaan perusverinäytteet. Osallistuminen on maksutonta.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä tutkimuskoordinaattori Laura Parikkaan sähköpostitse laura.parikka@helsinki.fi tai puhelimitse 029 4157 324 lisätietoa saadaksesi.

Tutkimuksesta vastaa eläinlääkäri ELT Liisa Lilja-Maula.

Lämpimästi tervetuloa mukaan kehittämään koirien kuntotestiä!


Nivelrikko on yleisin ontuman aiheuttaja, josta kärsivät niin kissat kuin koirat

 

Jopa joka viides yli vuoden ikäisistä koirista kärsii nivelrikosta, joka on myös yleisin ontumisen aiheuttaja. 

Nivelruston terveys on nivelen hyvinvoinnin edellytys. Nivelrusto suojaa niveltä rajoittavien luiden päitä ja toimii liukupintana. Terveellä lemmikillä nivelrusto uudistuu jatkuvasti. Kohtuullinen liikunta säilyttää ja parantaa rakenteellisia ja mekaanisia ominaisuuksia.

Nivelrikossa nivelruston tuhoutuminen vie voiton rustoa korjaavista prosesseista, rustopinta rikkoutuu, nivelrako kapenee ja ruston alaiseen luuhun sekä nivelkapseliin tulee muutoksia. Nivelrikkomuutokset etenevät hitaasti vuosien kuluessa. Luustoon tulleet muutokset nähdään röntgenkuvassa vasta nivelrikkoprosessin ollessa jo pitkällä.

Nivelrikolle on useita riskitekijöitä, kuten ikääntyminen, perimä, ylipaino, nivelvammat, nivelen virheasennot ja raskas fyysinen rasitus. Vaikka riskitekijöitä on paljon, on lopulta yksilöllistä, mikä käynnistää nivelrikkoprosessin. Vaivan puhjettua ei siis kannata käyttää aikaa itsensä syyttelyyn, vaan keskittyä hoitoon.

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt, polven etummaisen ristisiteen repeäminen sekä polvilumpion sijoiltaanmeno ovat perimään liittyviä vaivoja, jotka johtavat usein nivelrikkoon. Ylipaino ylläpitää matala-asteista tulehdusta, joka vaikuttaa nivelrikkoprosessiin.

Miten tunnistan oireet?

Nivelrikon oireena on jomottava kipu. Levon ja rajumman liikunnan jälkeen liikkeelle lähteminen on kankeaa. Kissat vähentävät hyppimistä ja pesemiskäytös muuttuu. Oireiden voimakkuus voi alkuvaiheessa vaihdella. Hiljalleen oireet etenevät jatkuvaksi, elämänlaatua heikentäväksi kivuksi ja eläin on haluton liikkumaan, vetäytyy omiin oloihinsa ja nukkuu paljon.

Ikääntyminen on nivelrikon riskitekijä, mutta nivelrikko ei automaattisesti kuulu vanhuuteen. Kankeasti liikkuminen ei ole ikään kuuluva muutos vaan oire nivelrikosta. Vanhenemisen myötä nivelruston ominaisuudet heikkenevät ja kudosten aineenvaihdunnan hidastuminen altistaa nivelruston vaurioitumiselle. Vanhenevalla lemmikillä nivelrikkoa tulee ennaltaehkäistä ja hoitaa jo syntyneitä varioita hyvän elämänlaadun turvaamiseksi.

Miten voin helpottaa lemmikin oloa?

Parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkettä ei vaivaan ole, mutta muutosten kehittymistä voidaan hidastaa. Jos nivelrikolle altistavia syitä on olemassa (kuten esimerkiksi lonkkakuvaustulos C tai huonompi, kyynärkuvaustulos 1 tai huonompi, polvitulos 1 tai huonompi, niveleen ulottuva murtuma), kannattaa hoito aloittaa heti eikä vasta oireiden pahentuessa. Kivun hoito, tulehdusreaktion vähentäminen, sopiva liikunta, fysioterapia ja ylipainoisen laihdutus ovat nivelrikon hoidon kulmakiviä.

Fysioterapian avulla voidaan ylläpitää liikelaajuutta nivelrikkoisissa nivelissä sekä ylläpitää lihasvoimaa, mikä on erittäin tärkeä osa hoitoa. Suomen Eläinfysioterapeuttien sivuilta löytyy lista koulutetuista eläinfysioterapeuteista.

Akupuntio on tehokas lisä nivelrikon hoidossa, ja siitä löytyy runsaasti tieteellistä näyttöä.

Nivelrikon etenemisen hidastaminen

Pistossarjana voidaan antaa nivelrustoa suojaavaa lääkettä, jolla vaikutetaan nivelrikkomuutosten syntyyn, etenemiseen ja voimakkuuteen. Lisäksi lääke vaikuttaa tulehduskipulääkkeiden tapaan vähentämällä nivelessä olevaa tulehdusreaktiota. Tyypillinen hoitosarja on yksi nahanalainen pistos 5-7 vuorokauden välein neljän viikon ajan. Vaikutuksen alkamisnopeus vaihtelee yksilöllisesti, mutta koiran tila paranee usein jo ensimmäisen injektion jälkeen. Joillakin yksilöillä hoito alkaa vaikuttaa vasta neljännen pistoksen jälkeen, joten kuuria ei saa keskeyttää neuvottelematta ensin eläinlääkärin kanssa. Kuuri voidaan uusia tarpeen mukaan, sillä vaikutuksen kesto on yksilöllinen. Samaan aikaan ei saa antaa muita lääkkeitä keskustelematta eläinlääkärin kanssa.

Omega-3-rasvahappolisiä (EPA ja DHA) ja antioksidantteja käytetään tulehdusreaktion hillitsemiseen. Lemmikille voi valita ruuan, johon tukivalmisteet on lisätty, tai lisätä ne ruokaan erikseen. Suun kautta otettavan glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin tehosta ei ole tieteellistä näyttöä, osa potilaista vaikuttaa hyötyvän näistä. Eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella tukivalmisteista, koska osa niistä kuuluu kategoriaan “ei niistä kai vaaraakaan ole”. Joskus rahat kannattaa sijoittaa todistetusti lemmikkiä huomattavasti enemmän hyödyttäviin valmisteisiin tai fysioterapiaan.

Laihdutus vähentää ylipainoisen lemmikin kipua ja ontumista. Jo muutamankin kilon laihdutuksella saavutetaan merkittävää hyötyä.

Kirurgiasta on hyötyä esimerkiksi ristisiteen repeämän tai polvilumpion sijoiltaanmenon aiheuttaman nivelrikon kehittymisen hidastamisessa.

Kivun eli elämänlaadun hoito

Kipulääkityksessä on paljon vaihtoehtoja, joilla turvataan elämänlaatu. Ihminen itsekään ei halua elää jatkuvan kivun kanssa, eikä tätä pidä vaatia lemmikiltäkään. Eläimet peittävät kivun ja hiljalleen tapahtuvia muutoksia on vaikea havaita,. Sen takia kaikkien lemmikkien vuosittainen kivun kartoitus eläinlääkärillä on tärkeää. Hyödyllinen tapa arvioida liikkumista on videoida sitä vuosittain samaan aikaan, ja verrata sitten videoita.

Liikunnan on hyvä olla tasaista ja säännöllistä. Useat lyhyet, kipua pahentamattomat lenkit ja uiminen ovat hyviä liikkumismuotoja. Iskutyyppistä liikuntaa ja pitkää liikkumattomuutta tulee varoa.

Makuupaikan tulee olla pehmustettu. Tähän tarkoitukseen on tehty erityisiä makuualustoja.

Kun lemmikki on hoidosta huolimatta kivulias tai vaisu

Nivel voidaan joissain pitkälle edenneissä tapauksissa korvata tekonivelellä.

Kaikesta huolimatta nivelrikko etenee vähitellen, ja jossain vaiheessa lemmikin elämänlaadun kadotessa armollisin vaihtoehto voi olla eutanasia.

 

 

Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit
© Sympaatti Oy. Lähde mainittava lainattaessa.


Marraskuussa mietitään nivelten terveyttä, kurkkaa kuukauden tarjous!

sympaatti-tarjous-11_2016

 

Vihtivetissä painotetaan marraskuussa nivelvaivojen hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Ruokavalmistaja Royan Canin kantoi myös kortensa kekoon ja palkitsee Mobility C2P:tä ostavat asiakkaat ylimääräisellä 2 kg ruokapussilla.

Lisätietoa Mobility C2P-ruoasta löydät mm. Royal Caninin sivuilta. 

Koirien ja kissojen nivelvaivoista löydät paljon hyvää tietoa sivuiltamme.

Tervetuloa ostoksille! 


Lokakuu on seniorikuukausi – vanheneeko lemmikkisi laadukkaasti?

Lokakuussa vietämme seniorikuukautta. Tällöin kiinnitämme erityistä huomiota vanhenevan lemmikin hyvään elämänlaatuun! Haluttomuus, hankaloitunut liikkuminen ja muutokset käytöksessä eivät ole normaaleja ikääntymisen merkkejä. Taustalla on usein hoidettavissa oleva ongelma terveydentilassa. Ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta ja kustannuksiltaan edullisinta hoitoa!

old-dog-1582205_1280

Kuva: Pixabay

Senioritarkastus on suunnattu oireettomille yli 7-vuotiaille suuremmille (yli 40 kg) ja yli 10-vuotiaille pienemmille koirille ja kissoille noin kymmenen vuoden iästä ylöspäin.

Tarjoamme senioritarkastuksen koirille hintaan 165 euroa ja kissoille hintaan 181 euroa.

Koirien senioritarkastukset sisältävät selän tunnustelun ja nivelten taivuttelut, hampaiden, korvien ja silmien tarkastuksen, vatsan tunnustelun, sydämen ja keuhkojen kuuntelun, verinäytteen oton ja laboratoriotutkimukset (Täydellinen verenkuva, tyroksiini, kreatiniini, SDMA, urea (BUN), natrium, kloridi, kalium, fosfaatti, bilirubiini (tot.), ALAT, AFOS, GGT, ASAT, GLDH, proteiinit (tot.), globuliinit, albumiini/globuliini -suhde (kissa), glukoosi, amylaasi, lipaasi, kolesteroli, fruktosamiini, CK, LDH, kalsium, magnesium, triglyseridit, CRP.

Kissalla senioritarkastukset sisältävät verenpaineen mittauksen hoitajan suorittamana, hampaiden, korvien ja silmien tarkastuksen, vatsan ja selän tunnustelun, nivelten taivuttelut, sydämen ja keuhkojen kuuntelun, verinäytteen oton ja laboratoriotutkimukset (täydellinen verenkuva, T4, kreatiniini, SDMA, urea (BUN), natrium, kloridi, kalium, fosfaatti, bilirubiini (tot.), ALAT, AFOS, GGT, ASAT, GLDH, proteiinit (tot.), globuliinit, albumiini/globuliini -suhde (kissa), glukoosi, kolesteoksiiniroli, fruktosamiini, CK, LDH, kalsium, magnesium, triglyseridit . Samalla kartoitetaan mahdollisten jatkotutkimusten ja -hoitojen tarve.  

Mikäli lemmikkisi joudutaan rauhoittamaan verinäytteen ottoa varten, laskutetaan rauhoitustoimenpiteestä lisäksi 23.60 euroa + käytetyt lääkkeet.

Jos lemmikilläsi on jo selviä oireita, kerro siitä ajanvarauksen yhteydessä, sillä tarvittava aika voi olla silloin pidempi ja perussenioritarkastuksen tilalle kannattaa varata suoraan pidempi tutkimusaika. Tutkimuksen perusteella kartoitetaan mahdollisten jatkotutkimusten ja -hoitojen tarve.

Varaa aika nettiajanvarauksestamme tai soittamalla 09-2223332.


Kissojen loishäätösuositus

 

 

kissa1

Kissojen sisäloisista yleisimpiä ovat suolinkaiset ja heisimadot.

Aikuinen suolinkainen elää kissan ohutsuolessa ja munii suoleen. Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön, missä ne voivat säilyä tartuntakykyisinä pitkään ja kulkeutua esim. maa-aineksen mukana ihmisten kengänpohjissa sisäkissojen ulottuville.

Kissanpentu voi saada suolinkaistartunnan emokissan maidosta. Myöhemmin kissa voi saada tartunnan syömällä suolinkaisen munia tai toukkia ympäristöstään tai suolinkaisen munia ja toukkia sisältäviä saaliseläimiä.

Täyskasvuisella kissalla suolinkaistartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa oksentelua. Joskus oksennuksen joukossa saattaa näkyä myös spagettia muistuttavia suolinkaisia.

Kissanpennulle voimakas suolinkaistartunta voi olla hengenvaarallinen. Suolinkaistartunnan saaneen pentukissan yleiskunto voi heikentyä ja sen vatsa alkaa pömpöttää ja sen kasvu alkaa hidastua. Kissanpennun karva muuttuu kiillottomaksi ja myös yskää ja sierainvuotoa voi esiintyä.

Heisimatotartunnan kissa voi saada syömällä jyrsijöitä sekä keittämättömistä järvikaloista . Heisimato ei tartu suoraan kissasta toiseen. Yleensä heisimatotartunta on oireeton ja mahdollisesti tartunnan huomaa vain kissan peräpään karvoihin kiinni jääneestä heisimadosta irronneesta riisiryyniä muistuttavasta heisimadon munia sisältävästä jaokkeesta. Heisimatotartunta voi heikentää kissan yleiskuntoa ja kissa voi tartunnan seurauksena laihtua.

Kissanpennut on suositeltavaa madottaa 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon ikäisenä suolinkaisiin tehoavalla matolääkkeellä. Jos varhaisempia madotuksia ei ole tehty, kannattaa kissanpentu madottaa 1-2 viikkoa ennen kumpaakin rokotuskäyntiä. Rokotuskäynneillä kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa, miten loishäätöohjelmaa jatketaan.

Aikuiselle sisäkissalle riittää usein pelkkiin suolinkaisiin tehoava valmiste. Jos sisäkissalla kuitenkin on mahdollisuus pyydystää esimerkiksi sisälle asuntoon tulevia hiiriä, kannattaa madotukseen valita laajakirjoisempi matolääke. Sisäkissan riski saada suolinkaistartunta voi olla hyvin pieni, minkä vuoksi madotusta suositeltavampaa on tehdä ulostenäytetutkimuksia ja madottaa kissa vain tarvittaessa. Jos kissan elinolosuhteissa ei tapahdu muutoksia (esim. ulkoilua kesämökillä) ulostenäytetutkimuksia voi parin negatiivisen tuloksen jälkeen tehdä vain silloin kun kissa olisi muutenkin tulossa eläinlääkäriin. Ilman ulostenäytetutkimuksia sisäkissa kannattaa madottaa ainakin kerran vuodessa.

Ulkoilevalle kissalle säännöllisesti annettavan matolääkkeen tulisi tehota suolinkaisiin ja heisimatoihin. Lapsiperheissä elävä, ahkerasti hiirestävä kissa kannattaa madottaa jopa kerran kuussa, jos sen haluaa pitää madon munia ja jaokkeita erittämättömänä.

Lähetämme ulostenäytteet tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon (Movet, Kuopio). Näytteeksi lähetetään noin ruokalusikallinen ulostetta kolmelta eri ulostuskerralta. Näytettä ei tarvitse kerätä kolmena peräkkäisenä päivänä, vaan esim. kolmelta peräkkäiseltä ulostuskerralta. Näytteet kerätään alkuviikosta esim. minigrip-pussiin, jota säilytetään jääkaappilämpötilassa postitukseen asti. Ulostenäytteen tutkimus loistilanteen kartoitusta varten maksaa kauttamme 35 euroa. Jos asiakas rekisteröityy itse Movetin asiakkaaksi ja tilaa ja maksaa tutkimuksen itse, saa hän tutkimuksen vähän halvemmalla (25,33 euroa). Tarvittavan lähetyskuoren voi myös tilata Movetista. Vastaus ohjataan suoraan asiakkaalle sähköpostitse. Mikäli asiakas haluaa hoitaa tilauksen ja maksun Vihtivetin kautta, tulee hänen ensin käydä klinikallamme hoitamassa maksu sekä tilaus. Tämän jälkeen asiakas saa meiltä mukaansa näytekuoren ja näytepussin, johon näytteet tulee kerätä näytteet. Asiakas toimittaa pakkauksen itse postiin.


Koiran loishäätösuositukset

koira

Vuonna 2006 julkaistiin suomalaisten koirien sisäloiskartoituksen tutkimustulokset. Koko maan laajuisessa tutkimuksessa kokonaisloisesiintyvyys oli 5.9 %. Koiria tutkimukseen osallistui 541. Yleisin löydös oli suolinkainen (Toxocara Canis, 3.1 %) ja seuraavaksi yleisin hakamato (Uncinaria Stenocephalica 2.6 %).

Aikuiselle kotikoiralle ulostetutkimukset ovat suositeltavin tapa selvittää lääkitystarve. Aluksi ulostetutkimuksia kannattaa tehdä tiuhemmin (riippuen koiran elintavoista ja riskitekijöistä 2-4 kertaa vuodessa). Toistuvien negatiivisten tulosten perusteella ulostetutkimusten tiheyttä voi harventaa jopa kerran vuodessa tapahtuvaksi, jos koiran elinolot pysyvät muuttumattomina.

Jos ulostenäytteitä ei tutkita, koira madotetaan ”sokkona” 2-4 kertaa vuodessa, riskitekijöistä riippuen. Loistartuntojen riskiä lisäävät mm. matkailu, metsästys, omatoiminen saalistus/raadonsyönti (myös barffaus jossain määrin), runsaat kontaktit muihin koiriin, ulosteiden syöminen, liikkuminen alueilla, joissa liikkuu paljon muita koiria (mm. koirapuistot/koirahoitolat).

Lemmikille, joka syö ulkona satunnaisesti ruohoa ja mustikoita, riittää todennäköisesti madotus kaksi kertaa vuodessa suolinkaisiin ja hakamatoihin tehoavalla matolääkkeellä. Näitäkin koiria on silti hyvä madottaa laajakirjoisella, myös heisimatoihin tehoavalla, matolääkkeellä esimerkiksi joka kolmas madotuskerta. Loistartuntojen riskin ollessa suurempi koira kannattaa madottaa laajakirjoisemmilla matolääkkeillä 4 kertaa vuodessa. Koirien iholle valeltavat reseptilääkkeet eivät tehoa heisimatoihin ja niitä käytetään perusmadotuksiin lähinnä koirille, joille matolääkkeen anto suun kautta ei onnistu.

Pennut suositellaan madotettavaksi 2,4,6,8 ja 10 viikon ikäisinä. Emokoira madotetaan samaan aikaan pentujen kanssa. Pennun ulostenäytteet voidaan tutkia matojen varalta 3 ja/tai 4 kk ikäisenä rokotusten yhteydessä ja päätellä näiden tulosten perusteella jatkolääkitystarve. Jos ulostenäytteitä ei tutkita, kannattaa pentu madottaa kuukauden välein puolen vuoden ikään asti (käytännössä noin 14, 18 ja 22 viikon ikäisenä) ja sen jälkeen arvioidun riskiprofiilin mukaan 2-4 krt vuodessa.

Matkailevan koiran lääkitykset on suunniteltava kohdemaan loistilanteen mukaan. Erityisesti pidempään ulkomailla koiran kanssa oleskeltaessa kannattaa heti varata aika paikalliselle eläinlääkäriasemalle, missä tiedetään kyseisen maan/alueen loistilanne parhaiten, riskiarviota ja lääkityksiä varten.

Metsästävälle koiralle kannattaa antaa heisimatolääkitys ainakin metsästyskauden alussa sekä metsästyskauden päätyttyä.

Kennelille voidaan laatia loiskontrollisuunnitelma ulostetutkimusten sekä riskiprofiilien perusteella.

Vihtivetissä ei tehdä ulostetutkimuksia, sillä klinikallamme ei ole ulostenäytteiden käsittelyä varten sopivaa välineistöä (vetokaappi). Koemme myös paremmaksi, että ulostenäytteet tutkii siihen koulutuksen saanut laboratorioalan ammattilainen, jolla on rutiinia tutkimuksen tekoon.

Lähetämme ulostenäytteet tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon (Movet, Kuopio). Näytteeksi lähetetään noin ruokalusikallinen ulostetta kolmelta eri ulostuskerralta. Näytettä ei tarvitse kerätä kolmena peräkkäisenä päivänä , vaan esim. kolmelta peräkkäiseltä ulostuskerralta. Näytteet kerätään alkuviikosta esim. minigrip-pussiin, jota säilytetään jääkaappilämpötilassa postitukseen asti. Ulostenäytteen tutkimus loistilanteen kartoitusta varten maksaa kauttamme 35 euroa. Jos asiakas rekisteröityy itse Movetin asiakkaaksi sekä tilaa ja maksaa tutkimuksen itse, on tutkimuksen hinta edullisempi (25,33 euroa). Tarvittavan lähetyskuoren voi myös tilata Movetista. Vastaus ohjataan suoraan asiakkaalle sähköpostitse. Mikäli asiakas haluaa hoitaa tilauksen ja maksun Vihtivetin kautta, tulee hänen ensin käydä klinikallamme hoitamassa tilaus sekä maksu. Tämän jälkeen asiakas saa vastaanotoltamme mukaansa näytekuoren sekä näytepussin, johon näytteet tulee kerätä. Asiakas toimittaa pakkauksen itse postiin.

Teksti: Eläinlääkäriasema Vihtivet