Lemmikin matkustusinfo, osa 1: Yleiset vinkit

matkustava-lemmikkiLemmikin ollessa lähdössä mukaan lomamatkalle ulkomaille, tulee matka suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Ulkomaille matkustamisesta on myös tarkat viranomaisten tekemät lemmikkejä koskevat säädökset, joiden täyttyminen pitää varmistaa hyvissä ajoin ennen matkaa. 

Lentokoneessa

Lemmikki voi matkustaa lentokoneessa joko matkustamossa tai ruumassa riippuen lemmikin painosta. Lentoyhtiöiltä tarvitaan etukäteen hyväksyntä lemmikin kuljettamiseen, joten ole aina yhteydessä yhtiöön puhelimitse varataksesi matkan.

Pieniä lemmikkejä kuten koiria, kissoja, kaneja ja jyrsijöitä voi kuljettaa matkustamossa. Lemmikin ja kantokopan sallittu enimmäispaino vaihtelee lentoyhtiöiden välillä. Matkustamossa matkustavalle lemmikille suositellaan pehmeää kuljetuslaukkua. Jyrsijät tulee kuljettaa kovassa kuljetuslaatikossa. Pehmeä kuljetuslaukku voi olla normaalin käsimatkatavaran kokoinen. Lemmikin on pysyttävä kuljetuslaukussa koko matkan ajan.

Lemmikit, joita ei voida kuljettaa matkustamossa, kuljetetaan kovassa kuljetuslaatikossa ruumassa. Kuljetuslaatikon tulee täyttää IATA:n säännöt ja oltava riittävän suuri, jotta lemmikki mahtuu seisomaan ja kääntymään (IATA:n säännöt). Lemmikin on hyvä antaa tottua kuljetuskoppaansa hyvissä ajoin ennen matkaa. Lemmikin rauhoittaminen matkaa varten ei ole suositeltavaa. Feromonivalmisteiden sekä rauhallista käytöstä tukevia ravintolisiä voidaan käyttää matkustamisen helpottamiseksi. Mikäli lemmikki voi pahoin autossa, saattaa matkapahoinvointilääkityksen antaminen ennen lentämistä tehdä matkustamisesta miellyttävämpää.

Säädökset

Ajankohtaiset tuonti- ja vientisäädökset tulee aina tarkistaa viranomaisten sivulta ennen matkaa (www.evira.fi).

 

Lemmikkien matkustaminen EU-maihin, Norjaan ja Sveitsiin

Passi

 

Lemmikin matkustaessa EU-maiden sisällä, lemmikin mukana on oltava lemmikkieläinpassi. Passissa on eläimen tunnistusta koskevat tiedot sekä eläinlääkärin tekemä merkintä voimassa olevasta raivotautirokotuksesta sekä tarvittaessa kliinisestä tutkimuksesta ja ekinokokkoosilääkityksestä. Lemmikkieläinpassin saa hankittua eläinlääkäriltä, kun lemmikki on tunnistusmerkitty ja rokotettu raivotautia vastaan. Lemmikkieläinpassin malli on yhtenäinen koko EU:n alueella.

Tunnistusmerkintä

Lemmikin on oltava tunnistusmerkitty mikrosirulla tai selkeästi luettavalla tatuoinnilla. 3.7.2011 alkaen ainoastaan mikrosirumerkintä hyväksytään tunnistusmerkinnäksi. Tatuointi hyväksytään kuitenkin tunnistusmerkintänä, jos tatuointi on tehty ennen 3.7.2011. Eläimen tulee olla tunnistusmerkitty ennen raivotautirokotuksen antamista.

Rabiesrokotus

Matkustamista varten lemmikki tulee rokottaa raivotautia vastaan. Raivotautirokotus annetaan valmistajan suositusten mukaisesti. Lemmikin tulee olla tunnistusmerkitty ennen raivotautirokotuksen antamista. Rokotus on annettava vähintään 21 vrk ennen matkaa. Uusintarokotuksessa ei vaadita 21 vrk:n varoaikaa, jos rokotus on annettu ennen edellisen rokotuksen voimassaolon päättymistä. Eläinlääkäri merkitsee raivotautirokotuksen viimeisen voimassaolopäivän lemmikkieläinpassiin. Suomessa tällä hetkellä käytössä olevat raivotautirokotteet ovat voimassa rokotteesta riippuen kaksi tai kolme vuotta, jos rokotus on annettu yli vuoden ikäiselle eläimelle. Alle vuoden ikäisellä koiralla rokotus on voimassa vuoden.

Ekinokokkihäätö

Suomeen palaavilta koirilta vaaditaan ekinokokkilääkitys, kissoja tai frettejä ei tarvitse lääkitä. Myös alle kolmen kuukauden ikäiset pennut pitää lääkitä ennen niiden saapumista maahan. Suomen ulkopuolisen maan eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin. Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, UK:sta, Irlannista tai Maltalta. Lääkitys on asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävää, koiralle hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Se annetaan Suomen ulkopuolisessa maassa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää 28 vrk:n sääntöä. Mikäli sääntöä käytetään,merkitään siitä maininta passiin. Lemmikki pitää lääkitä ennen matkaa vähintään kaksi kertaa enintään 28 vrk:n välein EU-maassa ja sen jälkeen käsittely toistetaan säännöllisesti enintään 28 vrk:n välein niin kauan kuin edestakaisin matkustelua kestää. Viimeinen loislääkitys tulee tehdä Suomessa matkustelun päätyttyä. Jos lääkityksessä pidetään pidempi tauko, lääkitysohjelma täytyy aloittaa alusta.

Entäs pennut?

Suomeen saa tuoda rokottamattomia, alle 12 viikon ikäisiä pentuja muista EU-maista. Pennulla tulee olla tuontihetkellä tunnistusmerkintä, passi ja tarvittaessa ekinokokkihäätö sekä todistus siitä, ettei se ole ollut tekemisissä luonnonvaraisten eläinten kanssa. 12-16 viikon ikäisiä pentuja voi myös tuoda Suomeen muista EU-maista, kun ne on rokotettu 12 viikon iässä ja muut edellä mainitut pennun tuonnin ehdot täyttyvät.

Alle 12 viikon ikäisten rokottamattomien pentujen vienti muihin EU-maihin on sallittu ainoastaan, jos määränpäämaa on antanut vientiin luvan. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja eivät salli alle 12 viikkoisten, rokottamattomien pentujen maahantuontia. Pennun tulee olla tunnistusmerkitty, sen mukana on oltava lemmikkieläinpassi sekä todistus siitä, ettei se ole ollut tekemisissä luonnonvaraisten eläinten kanssa.


Puhelinjärjestelmäämme päivitetään maanantaina 28.11.2016

Puhelinjärjestelmäämme päivitetään ma 28.11.16 aamusta.

Mikäli et tavoita meitä puhelimitse, olethan ystävällinen ja laitat sähköpostia vihtivet@vihtivet.fi tai koitat tavoitella meitä matkapuhelimesta puh. 040 147 1744.

Pahoittelemme asiasta mahdollisesti aiheutuvaa vaivaa ja toivomme kaiken sujuvan mutkattomasti


Mukaan lyhytkuonoisten rotujen kävelytestitutkimukseen?

ranskisHelsingin Yliopistolla, Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on meneillään lyhytkuonoisten rotujen kävelytestitutkimus, johon kaivataan 1,5 – 5 -vuotiaita mopseja ja ranskanbulldogeja.

Koira voi osallistua tutkimukseen, mikäli se on sopivan ikäinen, perusterve eikä sen hengitysteitä ole kirurgisesti korjattu tai sille ole tehty ortopedistä kirurgiaa.

Lisäksi etsimme samanikäisiä, noin 5-15 kg painavia terveitä pitkäkuonoisia koiria verrokkikoiriksi.

Tutkimus suoritetaan Yliopistollisessa eläinsairaalassa (Koetilantie 2, Viikki, Helsinki) virka-aikaan.

Tutkimuksessa koiralle tehdään yleistutkimus, jonka jälkeen se suorittaa 6 minuutin ja 1000 metrin kävelytestit. Lopuksi koirista otetaan perusverinäytteet. Osallistuminen on maksutonta.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä tutkimuskoordinaattori Laura Parikkaan sähköpostitse laura.parikka@helsinki.fi tai puhelimitse 029 4157 324 lisätietoa saadaksesi.

Tutkimuksesta vastaa eläinlääkäri ELT Liisa Lilja-Maula.

Lämpimästi tervetuloa mukaan kehittämään koirien kuntotestiä!


Nivelrikko on yleisin ontuman aiheuttaja, josta kärsivät niin kissat kuin koirat

 

Jopa joka viides yli vuoden ikäisistä koirista kärsii nivelrikosta, joka on myös yleisin ontumisen aiheuttaja. 

Nivelruston terveys on nivelen hyvinvoinnin edellytys. Nivelrusto suojaa niveltä rajoittavien luiden päitä ja toimii liukupintana. Terveellä lemmikillä nivelrusto uudistuu jatkuvasti. Kohtuullinen liikunta säilyttää ja parantaa rakenteellisia ja mekaanisia ominaisuuksia.

Nivelrikossa nivelruston tuhoutuminen vie voiton rustoa korjaavista prosesseista, rustopinta rikkoutuu, nivelrako kapenee ja ruston alaiseen luuhun sekä nivelkapseliin tulee muutoksia. Nivelrikkomuutokset etenevät hitaasti vuosien kuluessa. Luustoon tulleet muutokset nähdään röntgenkuvassa vasta nivelrikkoprosessin ollessa jo pitkällä.

Nivelrikolle on useita riskitekijöitä, kuten ikääntyminen, perimä, ylipaino, nivelvammat, nivelen virheasennot ja raskas fyysinen rasitus. Vaikka riskitekijöitä on paljon, on lopulta yksilöllistä, mikä käynnistää nivelrikkoprosessin. Vaivan puhjettua ei siis kannata käyttää aikaa itsensä syyttelyyn, vaan keskittyä hoitoon.

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt, polven etummaisen ristisiteen repeäminen sekä polvilumpion sijoiltaanmeno ovat perimään liittyviä vaivoja, jotka johtavat usein nivelrikkoon. Ylipaino ylläpitää matala-asteista tulehdusta, joka vaikuttaa nivelrikkoprosessiin.

Miten tunnistan oireet?

Nivelrikon oireena on jomottava kipu. Levon ja rajumman liikunnan jälkeen liikkeelle lähteminen on kankeaa. Kissat vähentävät hyppimistä ja pesemiskäytös muuttuu. Oireiden voimakkuus voi alkuvaiheessa vaihdella. Hiljalleen oireet etenevät jatkuvaksi, elämänlaatua heikentäväksi kivuksi ja eläin on haluton liikkumaan, vetäytyy omiin oloihinsa ja nukkuu paljon.

Ikääntyminen on nivelrikon riskitekijä, mutta nivelrikko ei automaattisesti kuulu vanhuuteen. Kankeasti liikkuminen ei ole ikään kuuluva muutos vaan oire nivelrikosta. Vanhenemisen myötä nivelruston ominaisuudet heikkenevät ja kudosten aineenvaihdunnan hidastuminen altistaa nivelruston vaurioitumiselle. Vanhenevalla lemmikillä nivelrikkoa tulee ennaltaehkäistä ja hoitaa jo syntyneitä varioita hyvän elämänlaadun turvaamiseksi.

Miten voin helpottaa lemmikin oloa?

Parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkettä ei vaivaan ole, mutta muutosten kehittymistä voidaan hidastaa. Jos nivelrikolle altistavia syitä on olemassa (kuten esimerkiksi lonkkakuvaustulos C tai huonompi, kyynärkuvaustulos 1 tai huonompi, polvitulos 1 tai huonompi, niveleen ulottuva murtuma), kannattaa hoito aloittaa heti eikä vasta oireiden pahentuessa. Kivun hoito, tulehdusreaktion vähentäminen, sopiva liikunta, fysioterapia ja ylipainoisen laihdutus ovat nivelrikon hoidon kulmakiviä.

Fysioterapian avulla voidaan ylläpitää liikelaajuutta nivelrikkoisissa nivelissä sekä ylläpitää lihasvoimaa, mikä on erittäin tärkeä osa hoitoa. Suomen Eläinfysioterapeuttien sivuilta löytyy lista koulutetuista eläinfysioterapeuteista.

Akupuntio on tehokas lisä nivelrikon hoidossa, ja siitä löytyy runsaasti tieteellistä näyttöä.

Nivelrikon etenemisen hidastaminen

Pistossarjana voidaan antaa nivelrustoa suojaavaa lääkettä, jolla vaikutetaan nivelrikkomuutosten syntyyn, etenemiseen ja voimakkuuteen. Lisäksi lääke vaikuttaa tulehduskipulääkkeiden tapaan vähentämällä nivelessä olevaa tulehdusreaktiota. Tyypillinen hoitosarja on yksi nahanalainen pistos 5-7 vuorokauden välein neljän viikon ajan. Vaikutuksen alkamisnopeus vaihtelee yksilöllisesti, mutta koiran tila paranee usein jo ensimmäisen injektion jälkeen. Joillakin yksilöillä hoito alkaa vaikuttaa vasta neljännen pistoksen jälkeen, joten kuuria ei saa keskeyttää neuvottelematta ensin eläinlääkärin kanssa. Kuuri voidaan uusia tarpeen mukaan, sillä vaikutuksen kesto on yksilöllinen. Samaan aikaan ei saa antaa muita lääkkeitä keskustelematta eläinlääkärin kanssa.

Omega-3-rasvahappolisiä (EPA ja DHA) ja antioksidantteja käytetään tulehdusreaktion hillitsemiseen. Lemmikille voi valita ruuan, johon tukivalmisteet on lisätty, tai lisätä ne ruokaan erikseen. Suun kautta otettavan glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin tehosta ei ole tieteellistä näyttöä, osa potilaista vaikuttaa hyötyvän näistä. Eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella tukivalmisteista, koska osa niistä kuuluu kategoriaan “ei niistä kai vaaraakaan ole”. Joskus rahat kannattaa sijoittaa todistetusti lemmikkiä huomattavasti enemmän hyödyttäviin valmisteisiin tai fysioterapiaan.

Laihdutus vähentää ylipainoisen lemmikin kipua ja ontumista. Jo muutamankin kilon laihdutuksella saavutetaan merkittävää hyötyä.

Kirurgiasta on hyötyä esimerkiksi ristisiteen repeämän tai polvilumpion sijoiltaanmenon aiheuttaman nivelrikon kehittymisen hidastamisessa.

Kivun eli elämänlaadun hoito

Kipulääkityksessä on paljon vaihtoehtoja, joilla turvataan elämänlaatu. Ihminen itsekään ei halua elää jatkuvan kivun kanssa, eikä tätä pidä vaatia lemmikiltäkään. Eläimet peittävät kivun ja hiljalleen tapahtuvia muutoksia on vaikea havaita,. Sen takia kaikkien lemmikkien vuosittainen kivun kartoitus eläinlääkärillä on tärkeää. Hyödyllinen tapa arvioida liikkumista on videoida sitä vuosittain samaan aikaan, ja verrata sitten videoita.

Liikunnan on hyvä olla tasaista ja säännöllistä. Useat lyhyet, kipua pahentamattomat lenkit ja uiminen ovat hyviä liikkumismuotoja. Iskutyyppistä liikuntaa ja pitkää liikkumattomuutta tulee varoa.

Makuupaikan tulee olla pehmustettu. Tähän tarkoitukseen on tehty erityisiä makuualustoja.

Kun lemmikki on hoidosta huolimatta kivulias tai vaisu

Nivel voidaan joissain pitkälle edenneissä tapauksissa korvata tekonivelellä.

Kaikesta huolimatta nivelrikko etenee vähitellen, ja jossain vaiheessa lemmikin elämänlaadun kadotessa armollisin vaihtoehto voi olla eutanasia.

 

 

Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit
© Sympaatti Oy. Lähde mainittava lainattaessa.


Marraskuussa mietitään nivelten terveyttä, kurkkaa kuukauden tarjous!

sympaatti-tarjous-11_2016

 

Vihtivetissä painotetaan marraskuussa nivelvaivojen hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Ruokavalmistaja Royan Canin kantoi myös kortensa kekoon ja palkitsee Mobility C2P:tä ostavat asiakkaat ylimääräisellä 2 kg ruokapussilla.

Lisätietoa Mobility C2P-ruoasta löydät mm. Royal Caninin sivuilta. 

Koirien ja kissojen nivelvaivoista löydät paljon hyvää tietoa sivuiltamme.

Tervetuloa ostoksille! 


Kissojen loishäätösuositus

 

 

kissa1

Kissojen sisäloisista yleisimpiä ovat suolinkaiset ja heisimadot.

Aikuinen suolinkainen elää kissan ohutsuolessa ja munii suoleen. Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön, missä ne voivat säilyä tartuntakykyisinä pitkään ja kulkeutua esim. maa-aineksen mukana ihmisten kengänpohjissa sisäkissojen ulottuville.

Kissanpentu voi saada suolinkaistartunnan emokissan maidosta. Myöhemmin kissa voi saada tartunnan syömällä suolinkaisen munia tai toukkia ympäristöstään tai suolinkaisen munia ja toukkia sisältäviä saaliseläimiä.

Täyskasvuisella kissalla suolinkaistartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa oksentelua. Joskus oksennuksen joukossa saattaa näkyä myös spagettia muistuttavia suolinkaisia.

Kissanpennulle voimakas suolinkaistartunta voi olla hengenvaarallinen. Suolinkaistartunnan saaneen pentukissan yleiskunto voi heikentyä ja sen vatsa alkaa pömpöttää ja sen kasvu alkaa hidastua. Kissanpennun karva muuttuu kiillottomaksi ja myös yskää ja sierainvuotoa voi esiintyä.

Heisimatotartunnan kissa voi saada syömällä jyrsijöitä sekä keittämättömistä järvikaloista . Heisimato ei tartu suoraan kissasta toiseen. Yleensä heisimatotartunta on oireeton ja mahdollisesti tartunnan huomaa vain kissan peräpään karvoihin kiinni jääneestä heisimadosta irronneesta riisiryyniä muistuttavasta heisimadon munia sisältävästä jaokkeesta. Heisimatotartunta voi heikentää kissan yleiskuntoa ja kissa voi tartunnan seurauksena laihtua.

Kissanpennut on suositeltavaa madottaa 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon ikäisenä suolinkaisiin tehoavalla matolääkkeellä. Jos varhaisempia madotuksia ei ole tehty, kannattaa kissanpentu madottaa 1-2 viikkoa ennen kumpaakin rokotuskäyntiä. Rokotuskäynneillä kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa, miten loishäätöohjelmaa jatketaan.

Aikuiselle sisäkissalle riittää usein pelkkiin suolinkaisiin tehoava valmiste. Jos sisäkissalla kuitenkin on mahdollisuus pyydystää esimerkiksi sisälle asuntoon tulevia hiiriä, kannattaa madotukseen valita laajakirjoisempi matolääke. Sisäkissan riski saada suolinkaistartunta voi olla hyvin pieni, minkä vuoksi madotusta suositeltavampaa on tehdä ulostenäytetutkimuksia ja madottaa kissa vain tarvittaessa. Jos kissan elinolosuhteissa ei tapahdu muutoksia (esim. ulkoilua kesämökillä) ulostenäytetutkimuksia voi parin negatiivisen tuloksen jälkeen tehdä vain silloin kun kissa olisi muutenkin tulossa eläinlääkäriin. Ilman ulostenäytetutkimuksia sisäkissa kannattaa madottaa ainakin kerran vuodessa.

Ulkoilevalle kissalle säännöllisesti annettavan matolääkkeen tulisi tehota suolinkaisiin ja heisimatoihin. Lapsiperheissä elävä, ahkerasti hiirestävä kissa kannattaa madottaa jopa kerran kuussa, jos sen haluaa pitää madon munia ja jaokkeita erittämättömänä.

Lähetämme ulostenäytteet tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon (Movet, Kuopio). Näytteeksi lähetetään noin ruokalusikallinen ulostetta kolmelta eri ulostuskerralta. Näytettä ei tarvitse kerätä kolmena peräkkäisenä päivänä, vaan esim. kolmelta peräkkäiseltä ulostuskerralta. Näytteet kerätään alkuviikosta esim. minigrip-pussiin, jota säilytetään jääkaappilämpötilassa postitukseen asti. Ulostenäytteen tutkimus loistilanteen kartoitusta varten maksaa kauttamme 35 euroa. Jos asiakas rekisteröityy itse Movetin asiakkaaksi ja tilaa ja maksaa tutkimuksen itse, saa hän tutkimuksen vähän halvemmalla (25,33 euroa). Tarvittavan lähetyskuoren voi myös tilata Movetista. Vastaus ohjataan suoraan asiakkaalle sähköpostitse. Mikäli asiakas haluaa hoitaa tilauksen ja maksun Vihtivetin kautta, tulee hänen ensin käydä klinikallamme hoitamassa maksu sekä tilaus. Tämän jälkeen asiakas saa meiltä mukaansa näytekuoren ja näytepussin, johon näytteet tulee kerätä näytteet. Asiakas toimittaa pakkauksen itse postiin.


Koiran loishäätösuositukset

koira

Vuonna 2006 julkaistiin suomalaisten koirien sisäloiskartoituksen tutkimustulokset. Koko maan laajuisessa tutkimuksessa kokonaisloisesiintyvyys oli 5.9 %. Koiria tutkimukseen osallistui 541. Yleisin löydös oli suolinkainen (Toxocara Canis, 3.1 %) ja seuraavaksi yleisin hakamato (Uncinaria Stenocephalica 2.6 %).

Aikuiselle kotikoiralle ulostetutkimukset ovat suositeltavin tapa selvittää lääkitystarve. Aluksi ulostetutkimuksia kannattaa tehdä tiuhemmin (riippuen koiran elintavoista ja riskitekijöistä 2-4 kertaa vuodessa). Toistuvien negatiivisten tulosten perusteella ulostetutkimusten tiheyttä voi harventaa jopa kerran vuodessa tapahtuvaksi, jos koiran elinolot pysyvät muuttumattomina.

Jos ulostenäytteitä ei tutkita, koira madotetaan ”sokkona” 2-4 kertaa vuodessa, riskitekijöistä riippuen. Loistartuntojen riskiä lisäävät mm. matkailu, metsästys, omatoiminen saalistus/raadonsyönti (myös barffaus jossain määrin), runsaat kontaktit muihin koiriin, ulosteiden syöminen, liikkuminen alueilla, joissa liikkuu paljon muita koiria (mm. koirapuistot/koirahoitolat).

Lemmikille, joka syö ulkona satunnaisesti ruohoa ja mustikoita, riittää todennäköisesti madotus kaksi kertaa vuodessa suolinkaisiin ja hakamatoihin tehoavalla matolääkkeellä. Näitäkin koiria on silti hyvä madottaa laajakirjoisella, myös heisimatoihin tehoavalla, matolääkkeellä esimerkiksi joka kolmas madotuskerta. Loistartuntojen riskin ollessa suurempi koira kannattaa madottaa laajakirjoisemmilla matolääkkeillä 4 kertaa vuodessa. Koirien iholle valeltavat reseptilääkkeet eivät tehoa heisimatoihin ja niitä käytetään perusmadotuksiin lähinnä koirille, joille matolääkkeen anto suun kautta ei onnistu.

Pennut suositellaan madotettavaksi 2,4,6,8 ja 10 viikon ikäisinä. Emokoira madotetaan samaan aikaan pentujen kanssa. Pennun ulostenäytteet voidaan tutkia matojen varalta 3 ja/tai 4 kk ikäisenä rokotusten yhteydessä ja päätellä näiden tulosten perusteella jatkolääkitystarve. Jos ulostenäytteitä ei tutkita, kannattaa pentu madottaa kuukauden välein puolen vuoden ikään asti (käytännössä noin 14, 18 ja 22 viikon ikäisenä) ja sen jälkeen arvioidun riskiprofiilin mukaan 2-4 krt vuodessa.

Matkailevan koiran lääkitykset on suunniteltava kohdemaan loistilanteen mukaan. Erityisesti pidempään ulkomailla koiran kanssa oleskeltaessa kannattaa heti varata aika paikalliselle eläinlääkäriasemalle, missä tiedetään kyseisen maan/alueen loistilanne parhaiten, riskiarviota ja lääkityksiä varten.

Metsästävälle koiralle kannattaa antaa heisimatolääkitys ainakin metsästyskauden alussa sekä metsästyskauden päätyttyä.

Kennelille voidaan laatia loiskontrollisuunnitelma ulostetutkimusten sekä riskiprofiilien perusteella.

Vihtivetissä ei tehdä ulostetutkimuksia, sillä klinikallamme ei ole ulostenäytteiden käsittelyä varten sopivaa välineistöä (vetokaappi). Koemme myös paremmaksi, että ulostenäytteet tutkii siihen koulutuksen saanut laboratorioalan ammattilainen, jolla on rutiinia tutkimuksen tekoon.

Lähetämme ulostenäytteet tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon (Movet, Kuopio). Näytteeksi lähetetään noin ruokalusikallinen ulostetta kolmelta eri ulostuskerralta. Näytettä ei tarvitse kerätä kolmena peräkkäisenä päivänä , vaan esim. kolmelta peräkkäiseltä ulostuskerralta. Näytteet kerätään alkuviikosta esim. minigrip-pussiin, jota säilytetään jääkaappilämpötilassa postitukseen asti. Ulostenäytteen tutkimus loistilanteen kartoitusta varten maksaa kauttamme 35 euroa. Jos asiakas rekisteröityy itse Movetin asiakkaaksi sekä tilaa ja maksaa tutkimuksen itse, on tutkimuksen hinta edullisempi (25,33 euroa). Tarvittavan lähetyskuoren voi myös tilata Movetista. Vastaus ohjataan suoraan asiakkaalle sähköpostitse. Mikäli asiakas haluaa hoitaa tilauksen ja maksun Vihtivetin kautta, tulee hänen ensin käydä klinikallamme hoitamassa tilaus sekä maksu. Tämän jälkeen asiakas saa vastaanotoltamme mukaansa näytekuoren sekä näytepussin, johon näytteet tulee kerätä. Asiakas toimittaa pakkauksen itse postiin.

Teksti: Eläinlääkäriasema Vihtivet


Koiran kutina hallintaan!

Jos koiran elämää häiritsee sitkeä kutina, useiden hoitomenetelmien yhdistelmä on tehokkain tapa saada se kuriin.

Hoida toissijaiset tulehdukset

Kutiseville ihosairauksille on tyypillistä, että kutina alkaa ennen näkyvien ihomuutosten kehittymistä. Pikku hiljaa ihon kunto kuitenkin heikkenee, jolloin syntyy laajempia ja syvempiä ihomuutoksia ja iholle tulee toissijaisia bakteeri- ja hiivatulehduksia. Ennen kuin todellista aiheuttajaa päästään selvittämään, tulee toissijaiset tulehdusmuutokset hoitaa.

Paikallishoito valitaan aina, kun se on mahdollista. Pesut, desinfioivat valmisteet ja paikalliset antibiootti- ja hiivalääkkeet sekä kortisonivoiteet ovat tehokas tapa vähentää taudinaiheuttajien määrää ja hoitaa lieviä tulehduksia. Laajojen ja syvempien tulehdusten hoidossa vaaditaan suun kautta otettavia lääkityksiä kuten antibioottia, hiivalääkettä ja kortisonia.

Lääkehoidolla oireilu helpottaa ja usein tulee kiusaus jättää kutinan hoitaminen siihen. Pelkkä oireiden hoito ei kuitenkaan riitä, ja ellei todellista syytä saada hallintaan, palaavat oireet lääkityksen loputtua. Jatkuva antibioottien käyttö altistaa resistenttien bakteereiden kehittymiselle ja siksi syyn selvittäminen on tärkeää.

Selvitä kutinan syy

Kutinaa aiheuttavat monet eri syyt, mutta koska iholla ei ole montaa tapaa reagoida, näyttävät nämä helposti päällepäin hyvin samanlaisilta. Kutina on riivaava tunne, johon lemmikki tarvitsee apua. Koira raapii ja kirputtaa ihon mieluummin verille ja kestää kipua ennemmin kuin kutinaa. Omistajat helposti aliarvioivat eläimen kokemaa kärsimystä, koska kutinaan tottuu. Jos eläimiä on vain yksi, ei omistaja välttämättä edes ymmärrä kutinan olevan epänormaalia.

Kutinan diagnosoinnissa vaaditaan järjestelmällisyyttä ja kokonaisuuksien ymmärtämistä. Syitä suljetaan yksi kerrallaan pois, koska kutiseviin ihosairauksiin ei ole olemassa yksiselitteisiä testejä.

Tyypillisiä kutinan aiheuttajia ovat atopia, ruoka-ainehaittavaikutus ja ulkoloiset. Alun perin kutisematon ihosairaus voi pidempään jatkuneena aiheuttaa kutinaa bakteereiden ja hiivojen liikakasvun seurauksena (hormonaaliset sairaudet, talirauhasten sairaudet, autoimmuunisairaudet jne.) ja lemmikki voi kehittää allergioita kyseisille taudinaiheuttajille.

Korvat ja tassunpohjat ovat ihon herkimpiä paikkoja reagoimaan otollisen rakenteensa takia. Korvat ja tassut ovat kuitenkin samaa ihoa ja ongelmat johtuvat samoista ihon puolustuskyvyn ongelmista. Lemmikeillä ei ole ihmislasten korvatulehduksiin verrattavia tulehduksia. Korvien ja tassujen hoito vaatii myös aina kokonaiskuvan hahmottamista, eikä pelkkä oireiden hoitaminen tipoilla ja antibioottikuureilla riitä.

Säännöllisellä puhdistuksella ja säännöllisellä karvapeitteen vähentämisellä saadaan korvien ja tassujen olosuhteet pidettyä sellaisina, etteivät bakteerit ja hiivat pääse niissä niin helposti villiintymään.

Tue ihon omaa puolustuskykyä

Monien kutisevien ihosairauksien ongelma on, ettei niihin ole parantavaa hoitoa. Hyvällä hoidolla pahenemisjaksoja saadaan kuitenkin harvennettua ja oireita hillittyä. Omistajan opittua ymmärtämään sairautta ja havaitsemaan oireiden paheneminen ajoissa selvitään jatkossa vähemmillä lääkityksillä. Säännöllisellä ennaltaehkäisevällä hoidolla tuetaan ihon puolustuskykyä, jolloin pahoja tulehduksia ei pääse syntymään.

Jalostuksessa tulee kiinnittää enemmän huomiota terveeseen rakenteeseen (ei esimerkiksi syviä ihopoimuja) ja hyvään ihon puolustuskykyyn, jotta antibioottikierteiltä ja jatkuvalta työläältä ihonhoidolta vältyttäisiin.

Panosta ruokintaan

Merkittävä osa ruoan proteiineista käytetään ihon ja turkin ylläpitoon. Jos ruokinnassa on puutteita, nähdään se ensimmäisenä ihossa ja karvapeitteessä. Ravinnon ollessa sopivaa on koiran yleiskunto hyvä, turkki ja iho ovat hyvässä kunnossa ja uloste on normaalia.

Laadukkaissa valmisruoissa on tutkitusti kaikki tarvittava elimistön normaaliin toimintaan ja nämä sopivatkin koirille, joiden omistajalla ei ole aikaa ja halua perehtyä itse riittävästi ruokintaan. Itse tehdyt ruokavaliot toimivat hyvin silloin, kun ne on toteutettu ruokinnan vaatimukset ymmärtäen. Ruoka-ainehaittavaikutukset, allergiat ja suoliston sairaudet aiheuttavat vielä erityisiä vaatimuksia ruokinnalle.

Hyvä perusteos koiran ruokinnasta on Markku Saastamoisen ja Hanne Teräväisen toimittama Koiran ruokinta ja hoito -kirja (ProAgria 2010).

Muista tärkeät rasvahapot

Sekä koirat että kissat tarvitsevat ravinnostaan omega-3- ja omega-6-rasvahappoja, koska elimistö ei pysty niitä itse valmistamaan. Rasvahappojen puute tai niiden saanti väärässä suhteessa nähdään ensimmäiseksi ihon hilseilynä sekä elottamana ja kiillottomana turkkina. Nykyisillä ruokintatavoilla omega-6-rasvahappoja tulee ravinnosta suhteessa liikaa.

Atoopikoilla delta-6-desaturaasientsyymin aktiivisuus on usein alentunut ja rasvahappojen lisääminen ruokavalioon on tärkeä osa hoitoa. Ihon tukemiseen tarkoitetuissa rasvahappovalmisteissa on kahta erityyppistä tuotetta. Pellavaöljypohjainen valmiste, joka vahvistaa solujen välisiä liitoksia, parantaa ihon läpäisyestettä ja kosteustasapainoa. Kalaöljyihin perustuvissa valmisteissa teho perustuu tulehdusreaktion hillitsemiseen. Atooppinen koira hyötyy molempien lisäämisestä ruokavalioon.

Käytetyn rasvahappolisän tulee olla laadukasta ja ennen ostopäätöstä tulisikin selvittää, miten rasvahappolisä on valmistettu. Kalaöljypohjaisissa tuotteissa raaka-aineen keräys useampien kalatehtaiden eristä ja pitkät säilytysajat aiheuttavat suuren riskin tuotteen härskiintymiselle, jolloin se on haitallista elimistölle. Ravintolisän tulee sisältää E-vitamiinia härskiintymisen estämiseen. Rasvahappovalmisteiden hyöty nähdään iholla noin kahden kuukauden kuluttua niiden antamisen aloittamisesta.

Älä unohda pesuja ja hoitotuotteita

Ensisijaisesti pyritään valitsemaan aina paikallishoito jos mahdollista.

Pesut ja hoitotuotteet ovat kutinan hoidossa tärkeässä osassa lääkkeettöminä vaihtoehtoina.Desinfioivilla shampoopesuilla vähennetään taudinaiheuttajien määrää, mutta shampoon tulee muistaa antaa vaikuttaa pakkauksen ohjeen mukainen aika riittävän tehon saavuttamiseksi. Atoopikoilla ihoa voidaan pestä ärsyttämättömillä shampoilla oireita aiheuttavien valkuaisaineiden pesemiseksi pois iholta.

Paikallisesti pienempiä alueita voidaan hoitaa antibakteerisilla ja hiivojen kasvua hillitsevillä luonnollisilla valmisteilla, kuten lääkehunaja tai pihka. Niillä saadaan usein hyviä tuloksia myös lievien toissijaisten tulehdusten hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.

 
Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit
© Sympaatti Oy. Lähde mainittava lainattaessa.

Juhannuksen aukioloajat!

Juhannuksena olemme avoinna seuraavasti:

To 23.6. klo: 8 – 15
Pe 24.6. SULJETTU
La 25.6. SULJETTU
Su 26.6. SULJETTU
Ma 27.6. klo: 8 – 19

Mikäli lemmikkisi tarvitsee aukioloaikojemme ulkopuolella eläinlääkärihoitoa , voit ottaa yhteyttä oman alueesi kunnalliseen eläinlääkäripäivystykseen.

Päivystävät kunnalliset eläinlääkärit alueittain tavoitat seuraavasti:
– Karkkila, Lohja, Karjalohja, Nummi-Pusula, Siuntio ja Vihti – kiertävä eläinlääkäripäivystys puh.  0600 550 736
– Vantaa – kunnallinen eläinlääkäripäivystys: puh. 09 873 1092
– Helsinki, Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi – Yliopistollinen eläinsairaala puh. 0600 974 11

Lisäksi yksityisiä eläinsairaaloita lähialueellamme:
– Eläinsairaala Aisti (avoinna 24h/vrk) puh. 010 42 32 142 
– Univet Tammisto (avoinna 24h/vrk) puh. 0201 800 730


Silmäpotilaat ja silmätarkastukset

Eläinlääkäri Leena Ruotsalainen-Ryökkynen vastaanottaa nelijalkaisia silmäpotilaita ja tekee virallisia silmätarkastuksia klinikallamme seuraavasti:

Kesäkuu
to 30.6. klo 13-19

Heinäkuu
to 7.7. klo 13-19

Elokuu
to 4.8. klo 13-19
to 18.8. klo 13-19

Virallisen silmätarkastuksen hinta on 80 euroa.
Tarkastettavan eläimen on oltava tunnistusmerkitty.
Mukaan tarkastukseen otetaan eläimen rekisteritodistus sekä mahdolliset aiempien silmätarkastuksien tutkimustulokset.

Ajanvaraus etukäteen vain puhelimitse:  09 222 3332 tai 040 147 1744