Koiranpentu tulee taloon

Pentukuumeessa tulee pitää pää kylmänä

Koiranpennun hankkiminen merkitsee sitoutumista noin 10-15 vuoden ajaksi. Pentu tuo mukanaan paljon vastuuta ja kuluja, mutta myös pohjatonta rakkautta ja iloa jokaiseen päivään.

On tärkeää tarkoin miettiä minkä luonteinen, kokoinen ja karvanlaatuinen koira sopii itselle tai perheelle parhaiten. Mikä on rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja mitä olet ajatellut koiran kanssa tehdä? Paljonko aikaa olet valmis käyttämään säännölliseen turkinhoitoon? Liian usein valinta tehdään ulkonäön perusteella ja pahimmillaan sekä omistaja että koira kärsivät tästä päivittäin. Vastuullinen kasvattaja auttaa miettimään tarkoin sopiiko pentu sinulle ja ohjaa tarvittaessa toisen rodun pariin. Siitä ei pidä loukkaantua, hän ajattelee teidän molempien parasta!

Ennen ostopäätöstä emään ja pentuihin on hyvä tutustua niiden kasvuympäristössä. Eläintä ei pidä ostaa epämääräiseltä myyjältä eikä huonoista oloista. Pennun on oltava vähintään seitsemän viikon ikäinen, pirteä, puhdas ja iholtaan terve. Sillä ei saa olla silmä- eikä sierainvuotoa, sen tulee hengittää sekä liikkua normaalisti eikä se saisi olla arka. Koiranpennun mukana tulee seurata kirjalliset hoito-ohjeet ja mikäli kyse on rotukoirasta, pitää kauppasopimus tehdä kirjallisena Kennelliiton kaavakkeelle. Usein pennun rekisterikirja on tullut kasvattajalle jo luovutusikään mennessä, jolloin senkin saa matkaan. Jos kasvattaja jättää puhdasrotuiset pennut rekisteröimättä, saattaa syynä olla emän liian tiheä pennutusväli tai se, että pennun vanhemmat eivät täytä rodulta vaadittavia terveyskriteereitä.

Pentua ei pidä ostaa säälistä, sillä tavoin vain tuetaan huonon kasvattajan toimintaa ja mahdollista pentutehtailua. Epäasiallisista olosuhteista ja huonokuntoisista koirista kannattaa sen sijaan tehdä ilmoitus virkaeläinlääkärille.

Miten valmistautua pennun tuloon?

Pennulle hankitaan kaulapanta ja talutushihna, ruokakuppi, leluja, puruluita, peti, kynsisakset sekä kasvattajan neuvomat turkinhoitovälineet. Autoilua varten kuljetuslaatikko voi olla turvallinen ratkaisu. On olemassa koirille tarkoitettuja kitkerän makuisia suihkeita, joilla voi yrittää suojata tuolinjalkoja yms. houkutuksia, joita ei voi poistaa pennun ulottuvilta.

Kasvattajalta voi kysyä mitä ruokaa pentu on tottunut syömään, ettei ruoka muutu yhtäkkisesti. Monet kasvattajat antavat pennun mukaan vähän sille tuttua ruokaa.

Kotiin kannattaa tehdä hieman pelkistetympi sisustus pikkupentuvaihetta varten. Kaiken, mitä voi kuvitella pikkulapselta suojattavan, tulee suojata myös pennulta – ja vähän enemmän. Sähköjohdot pois ulottuvilta, samoin kaikki muu, joka on sinulle arvokasta. Henkisesti kannattaa varautua siihen, että pentu kokeilee teräviä hampaitaan tuolinjalkoihin, seiniin, kännyköihin, lasten leluihin… Kun pentu jätetään yksin, sen tulee olla turvallisessa, rajatussa tilassa ja sille annetaan paljon luvallista purtavaa, kuten puruluita tai kestäviä leluja. Leluista voi irrota paloja tai täytettä, joita pentu voi niellä ja saada suolitukoksen, joten valvomatta pennulle voi jättää vain sellaista pureskeltavaa, josta se ei voi saada paloja irti. Monet kääräisevät matot rullalle kunnes sisäsiisteys alkaa sujua.

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa

Muutto uuteen kotiin on pennulle stressaava kokemus. Se joutuu luopumaan tutusta ympäristöstä, sisaruksista ja emästä. Pennun saapuessa sen annetaan tutkia ympäristöä ja uusia perheenjäseniä kaikessa rauhassa. Tovin ihmeteltyään pentu todennäköisesti hakeutuu nukkumaan ihmisten läheisyyteen. Sen annetaan nukkua rauhassa, sillä se tarvitsee paljon lepohetkiä.

Vaikka ystävät ja tutut haluaisivat päästä katsomaan tulokasta heti, on hyvä olla muutama ensimmäinen päivä omassa rauhassa. Vierailijoiden aika on vasta, kun pentu on asettunut kunnolla taloksi ja tutustunut uuteen perheeseensä.

Ensimmäiset päivät uudessa kodissa on hyvä viettää pennun kanssa tiiviisti oleskellen ja sen kanssa puuhaillen. Varhaisilla kokemuksilla on lähtemätön vaikutus pennun ja uuden lauman väliseen suhteeseen. Yksinoloa tulee toki myös harjoitella, aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan.

Jos pentu on ujo tai jännittää uudessa kodissa, voi sen sopeutumista helpottaa esim. Adaptil-feromonivalmisteen avulla. Kyseinen hajuaine matkii sitä emon hajua, joka viestii, että lauma on koossa ja kaikki on hyvin. Valmistetta saa apteekeista ja monilta eläinlääkäriasemilta ilman reseptiä.

Pennusta mukavaksi aikuiseksi

Koiranpennuilla on 1-3 kuukauden iässä tärkeä sosiaalistumisen kausi. Ensimmäiset kolme elinkuukautta vaikuttavat luonteeseen enemmän kuin mikään muu vaihe niiden elämässä. Usein pennut ovat saaneet hyvän alun kasvattajan luona. Sosiaalistamista on kuitenkin tärkeä jatkaa pennun uudessa kodissa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kolmen kuukauden ikään mennessä pennun pitäisi olla tutustunut kaikkiin niihin asioihin, joita sen jatkossa halutaan pitävän normaaliin elämään kuuluvina ilmiöinä. Lapset, vanhukset, miehet, naiset, muut koirat ja eläimet, autot, pyörät, rollaattorit, lastenvaunut, hälinä ja vilinä. Kiirettä pitää, mutta sosiaalistumiskauden kokemusten pitäisi olla pennulle mahdollisimman miellyttäviä. Pelästynyt pentu voi oppia pelkäämään esimerkiksi lapsia tai muita koiria. Mitä useampiin asioihin pentu tottuu, sitä todennäköisimmin se pitää koko maailmaa mukavana paikkana. Jos perheessä on vanhempi koira, oppii pentu sitä matkimalla niin hyviä kuin mahdollisia huonoja tapoja. Pennun kanssa tulee ulkoilla myös ilman vanhemman kaverin tukea, jotta se oppii kohtaamaan asioita itse. Pennulle on tärkeää tarjota riittävästi lepoa, uuden oppiminen ja kasvaminen on rankkaa puuhaa.

Sosiaalistumiskauden loputtua, noin kolmikuisena, alkaa koiran nuoruusikä. Sen aikana pentu kasvaa edelleen nopeasti ja saavuttaa noin puolet aikuispainostaan. Pienillä roduilla tämä tapahtuu noin neljän, suuremmilla viiden kuukauden iässä. Nuori koira kehittyy fyysisesti nopeasti, minkä vuoksi se voi olla kömpelö niin liikkeiltään kuin käytökseltään. Nuoruusiässä pennut ovat vielä riippuvaisia perheen muiden koirien ja ihmisten tarjoamasta turvasta. Ne ovat otollisessa iässä oppimaan miten ihmisten maailmassa on hyvä toimia. Omistajan kannattaa tässä vaiheessa tehdä itsestään koiran mielestä hyödyllinen ja kiinnostava, koska koira oppii helposti asioita, joista sille on sen mielestä hyötyä tai joista seuraa jotain hauskaa. Kannattaa tehdä kuten omistaja haluaa, koska silloin saa kehuja, herkkuja tai leikkihetken.

Nuoruusiässä pennulla saattaa olla lyhyitä herkempiä kausia, jolloin se voi reagoida tavallista voimakkaammin esimerkiksi toisiin koiriin tai pelästyä tuttujakin asioita. Narttukoiralla lähestyvä ensimmäinen juoksuaika saattaa taannuttaa jo opittuja asioita tai saada sen ”näkemään mörköjä”. Nuoren koiran kanssa tulee olla kärsivällinen ja pöpikaudella jännittäviä tilanteita pyritään välttämään. Sosiaalistamista on tärkeä jatkaa myös varsinaisen sosiaalistumiskauden loputtua. Kun pennulle tarjotaan paljon mahdollisuuksia seurustella toisten koirien kanssa, nuoresta koirasta kehittyy sosiaalisesti taitava aikuinen.

Nuoruusikä loppuu, kun koirasta tulee sukukypsä noin 6-12 kuukauden iässä. Pienet ja keskikokoiset rodut saavuttavat aikuispainonsa 9-10 kuukauden iässä, suuret rodut 11-15 kuukauden iässä.

Sisäsiisteydessä omistajan reippaus palkitaan

Koirat tekevät mieluiten tarpeensa sellaiselle alustalle, jolle ne ovat pentuna oppineet pissimään ja kakkimaan. Tämän vuoksi sisäsiisteyskasvatukseen panostaminen aikaisessa vaiheessa on niin tärkeää. Pentu viedään aina ulos heti sen herättyä, leikittyä tai syötyä, jotta tarpeet tulisivat mahdollisimman usein toivotulle alustalle eli ulos. Pikkupentu pissaa ja kakkii mielellään samaan tuttuun paikkaan, joten kannattaa odottaa rauhassa, että pentu tekee tarpeensa, kehua sitä, ja vasta sitten alkaa puuhata sen kanssa jotain muuta. Muutoin voi käydä niin, että ulkona on niin paljon jännittäviä asioita, että pentu muistaa tehdä tarpeensa vasta sisälle tultuaan. Talvipentujen kanssa ei aina voi odottaa niin pitkään, että tarpeet tulevat ulos, mutta yrittää kannattaa kuitenkin. Jos pentua ei alussa viedä riittävästi ulos, voi sisäsiisteys jäädä oppimatta tai pentu ei oivalla sitä kunnolla, minkä korjaaminen on aikuisena hyvin haastavaa.

Pentua ei saa rangaista lattialta löytyneestä pissalätäköstä, koska koiralla ei ole kykyä yhdistää rangaistusta joskus aikaisemmin sattuneeseen vahinkoon. Koira oppii kyllä pelkäämään omistajan vihaista käytöstä, jolloin omistaja luulee virheellisesti, että karkuun luikkiva pentu tietää tehneensä väärin.

Jos pentu kykkii pakonomaisesti vähän väliä tai hyvin käyntiin lähteneeseen sisäsiisteyteen tulee takapakkia, kannattaa varmistaa eläinlääkärissä, että pennulla ei ole rakkotulehdusta.

Naskalihampaat ja milloin ne vaihtuvat

Terävät maitohampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi noin seitsemän kuukauden ikään mennessä. Rokotusten yhteydessä eläinlääkäri seuraa hampaiden vaihtumista, mutta omistaja joutuu kotona jatkamaan tarkkailua. Varsinkin kääpiökoirilla maitohampaiden irtoaminen ei aina tapahdu itsellään, mikä saattaa estää normaalin puremaan kehittymisen. Katkenneet maitokulmahampaat tulee aina tarkistuttaa eläinlääkärillä, ettei leukaluuhun tai pysyvään hampaaseen muodostu tulehduksen seurauksena vaurioita. (hammasmurtumat,ientulehdus ja parodontiitti)

Hampaiden harjaamista harjoitellaan jo pikkupennusta. Päivittäinen harjaus on tehokkain tapa ehkäistä hammaskiveä ja ientulehdusta. Koirille on omia hammasharjoja sekä koiran mielestä hyvänmakuisia tahnoja. Myös pientä lasten harjaa tai sähköhammasharjaa voi käyttää. Ahkera kotihoito lisää koiran hyvinvointia ja säästää rahaa, jos koiralta ei tarvitse poistaa hampaita kiinnityskudoksiin levinneen tulehduksen takia.

Rokotuksista suojaa tarttuvia tauteja vastaan

Pentu rokotetaan noin kuukauden välein penikkatautia, parvovirusta ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Usein näihin rokotteisiin on yhdistetty kennelyskärokote. Ensimmäinen rokotus annetaan yleensä 12-viikkoiselle pennulle ja tehoste 16 viikon iässä. Lisäksi annetaan rabiesrokotus, mielellään aikaisintaan 16-viikkoisena. Jos pennusta tulee matkustava koira, kannattaa eläinlääkärin kanssa keskustella mahdollisesta tarpeesta muihin rokotuksiin. (Lisätietoa koiran rokotuksista: www.koiranrokotus.fi)

Pentujen loishäätö on tärkeää

Kasvattaja on yleensä madottanut pennut vähintään kahteen, usein kolmeen kertaan ennen luovutusta, mutta asia kannattaa vielä varmistaa. Uudessa kodissa pentu madotetaan vähintään kaksi kertaa, noin viikkoa ennen kumpaakin rokotuskäyntiä. Koiralle kehittyy paremmat vasta-aineet, jos sillä ei ole matoja rokotushetkellä.

Aikuisena matokuurien tarve voidaan tutkia ulostenäytteiden perusteella, mutta kaikille pennuille suositellaan loishäätöä, sillä suolinkaisen elinkierto varmistaa sen, että käytännössä kaikilla pennuilla on matoja.

Pennulla voi olla myös ulkoloisia, joten jatkuva rapsuttaminen, ärtynyt iho, voimakas hilseily tai likaiset / punoittavat korvat kannattaa esitellä eläinlääkärille. Täin, väiveen ja Suomessa harvinaisen kirpun erottaa paljaalla silmällä, mutta monet loiset näkyvät vain mikroskoopilla. Jos epäilet pennullasi olevan loisia, ei sitä kannata pestä eikä korvia puhdistaa ennen eläinlääkärikäyntiä, sillä se vaikeuttaa loisten löytämistä, vaikka ei poistakaan niitä. Joskus myös ihminen voi saada iho-oireita koiran ulkoloisista.

Lämpimänä vuodenaikana pentujenkin punkkisuojauksesta tulee huolehtia. Eläinlääkärin kanssa voi keskustella mikä on juuri sinun pennullesi paras valmiste. (punkkien torjunta,ulkoloiset)

Erityispiirteet pennun ruokinnassa

Luovutusikäisen pennun muuttaessa uuteen kotiin se syö vielä neljä kertaa päivässä. 5-6 kuukauden iässä voidaan siirtyä kolmeen ruokintakertaan ja seitsenkuisesta kahteen ateriaan. Kun koira on saavuttanut aikuispainonsa, siirrytään asteittain aikuisen koiran ruokaan. Pennun tulee kasvuaikana saada kasvavan koiran ruokaa, joka täyttää sen tarpeet energian, valkuaisaineiden ja kivennäisten osalta.

Koirien kasvun kiihkein vaihe on 2-5 kuukauden iässä. Tällöin ravinnon laadulla on ratkaiseva vaikutus niin tasapainoiseen kasvuun kuin aikuisiän terveyteen. Penturuoan valkuaispitoisuuden on oltava korkea, jotta lihaksisto, elimistö ja turkki kehittyvät optimaalisesti. Penturuoan tulisi sisältää 32-35% valkuaista. Kasvavan koiran on tärkeä pysyä riittävän hoikkana, sillä ylipaino lisää merkittävästi luusto-ongelmien riskiä. Myös ravinnon liian suuri kalsiumpitoisuus altistaa kasvuhäiriöille. Alle puolen vuoden ikäiset pennut eivät pysty säätelemään kalsiumin imeytymistä, joten ravinnon kalsiumin määrän tulee olla oikealla tasolla. Luuston kehityshäiriöt ilmenevät yleisimmin 3-6 kuukauden ikäisillä pennuilla.

Ravinnonlisänä pentu hyötyy omega 3-rasvahapoista ja E-vitamiinilisästä

Pennun liikunta

Pennun on tärkeää päästä ulkoilemaan ja liikkumaan useita kertoja päivässä. Pikkupennun ulkoilu on aluksi leikkimistä ja ympäristöön tutustumista, varsinaisille lenkeille ei vielä ole tarvetta. Optimaalinen liikunta ja ruokinta vähentävät luuston kehityshäiriöitä, vaikka perimällä on toki oma osuutensa näiden sairauksien muodostumiseen. Liian rankka liikunta voi altistaa kehityshäiriöille. Kasvavaa eläintä ei ole hyvä yrittää liikuttaa enempää kuin se omaehtoisesti yllyttämättä haluaa liikkua. Juoksuttamista pallon perässä, juoksu- tai pyörälenkkejä, hypyttämistä ja esimerkiksi rajujen aikuisten koirien kanssa leikkimistä on syytä rajoittaa kasvukauden loppuun saakka. Pienillä roduilla kasvu lakkaa ennen vuoden ikää, suurilla roduilla se jatkuu lähes puoleentoista vuoteen saakka. Säännöllinen liikkuminen monipuolisessa maastossa, kävelylenkit ja leikkiminen toisten, mielellään samankokoisten ikätoverien kanssa ovat hyvää liikuntaa pennulle.

Ontuva pentu kannattaa käyttää eläinlääkärissä, koska monissa kasvuhäiriöissä riittävän ajoissa annettu hoito parantaa ennustetta huomattavasti.

Pennun hoitotoimet

On tärkeää totuttaa pentu käsittelyyn ja hoitotoimiin pienestä pitäen. Harjoituksia tehdään aluksi päivittäin, jotta ne muodostuvat osaksi pennun arkea. Suuhun ja korviin tulee saada katsoa, turkkia kammata, tassuihin koskea ja kynnet leikata.

Pennun kynnet kannattaa leikata noin kerran viikossa, sillä ne kasvavat nopeasti. Toimenpidettä helpottaa, jos pentu on väsynyt ja joku muu pitää sitä aloillaan toisen leikatessa kynsiä. Kynsiä voi leikata vaikka tassullisen kerrallaan joka toinen päivä, jotta harjoituskertoja tulee paljon, mutta pentu ei saa päästä pois tilanteesta rimpuilemalla tai kiljumalla. Hyvä käytös palkitaan kehuilla ja makupaloilla.

Rodunomainen turkinhoito ja mahdollinen trimmaaminen ovat tärkeä osa koiran terveydenhuoltoa. Vaativaturkkisen rodun kasvattaja näyttää usein kädestä pitäen pennun pesun ja opastaa oikeiden shampoiden ja hoitoaineiden saloihin. Normaalikarvaista pentua ei tarvitse pestä muutoin kuin sen ollessa likainen. Pentu totutetaan turkin hoitoon ja harjaamiseen ensi päivistä lähtien. Joillain roduilla on ihopoimuja, jotka vaativat säännöllistä puhdistamista ja kuivana pitämistä ihotulehdusten välttämiseksi.

Korvat tarkistetaan viikoittain ja puhdistetaan tarvittaessa korvanpuhdisteella. Jos korva on siisti, riittää katsominen. Mikäli pennun korvakäytävissä kasvaa runsaasti karvaa, tulee ne nyppiä säännöllisesti pois, jolloin korviin ei kerry niin helposti likaa. Korvakarvoja nypitään tarpeen mukaan, esim. kerran viikossa. Jatkuva nyppiminen ärsyttää korvakäytävän ihoa.

Kun pentu on hieman isompi, voidaan harjoitella myös tassusiteen tekoa tai virtsanäytteen pyydystystä, jolloin kaikki on helpompaa, jos ja kun taitoa oikeasti tarvitaan.

Onnellisia hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa!